Vähitellen linnanvouti, varsinkin suuremmissa linnoissa, jätti yhä useampia hallintotehtäviä erityisille linnaväkeen kuuluville miehille. Sillä tavoin syntyi ratsuvoudin virka. Kun vihdoin ratsuvoudit saivat hoitaakseen voudin tehtäviä kukin määrätyssä kihlakunnassaan, oli uusi virka täysin valmis.
Voutihallinto ja voutitavat olivat kaikkialla pääasiallisesti samanlaiset. Maanvoudilla oli mitä monenlaisimpia tehtäviä, joita hän suoritti lakkaamattomilla kestitysretkillään verokunnissa ja pitäjissä. Voudinpalkkauksessa näkyy räikeimmässä valossa keskiajan koko palkkausjärjestelmä; jokainen virkamies oli kansan erikseen palkattava, jokaisen virkamiehen oli erikseen koottava palkkansa veronmaksajilta. Virkamies oli matkoillaan kansan ruokittava; jokainen yksityinen virantoimitus oli erikseen korvattava. Kaikki ne olivat aito-keskiaikaisia tapoja ja laitoksia, yhtä tuntemattomia keskiajan alussa kuin yleisiä keskiajan lopussa.
3. VANHAT "NIMITYSMIEHET".
Tämän pääluvun ensimäisessä kappaleessa on osoitettu, ettei vanhimmalla keskiajalla esiintyviä kruununkartanoita hoitavia "lääninmiehiä" (länsman) ilman muuta voi rinnastaa keskiajan lopulla esiintyväin pitäjäin nimismiesten (länsman) kanssa tai ensinmainittuja pitää viimemainittujen suoranaisina edeltäjinä, vaikka virkanimien yhtäläisyys sellaiseen yhdistämiseen näyttäisikin houkuttelevan.
Mutta ennen myöhempiä pitäjäin nimismiehiä (länsman) mainitaan asiakirjoissa eräitä toisennimisiä virkamiehiä, joita täydellä syyllä voidaan pitää myöhempäin nimismiesten edeltäjinä. Tarkoitamme 1300-luvun lopussa ja seuraavina aikoina esiintyviä "nimitysmiehiä" (nemdeman, næmdeman).[896]
Voimme todeta, että näitä virkamiehiä on ollut Suomen eteläisellä rannikolla ja Satakunnassa. He ovat selvästi pitäjän virkamiehiä. He ovat halpasäätyisiä, nähtävästikin talonpoikia ja virkaansa määräajaksi valittuja; mainitaanhan nimenomaan muudanta, joka nyt on (tapaus 2) ja toista, joka siihen aikaan oli (tapaus 5) sellaisena virkamiehenä. Ilmeisesti oli pitäjässä vain yksi tällainen viranomainen, sillä heitä mainitaan vain yksi paikassaan.
Tämä kaikki osoittaa, ettei kysymys ole mistään lautamiehistä, joita myöhemmin on kutsuttu ruotsalaisella nimellä "nämdeman", vaan pitäjäin nimismiehistä. Herra Martin maanlain suomennoksessa tavataan vanha suomalainen virkanimi nimitysmies, kuten myöhempi "nimismies", on suora käännös tästä keskiajan "nemdemanista".
Suomen keskiajan nimismiehillä oli sekä asiallinen että kielellinen vastineensa Ruotsissa. Maakuntalakien aikana mainitaan Länsi- Göötanmaalla "næmdarmather" nimistä kihlakunnan alapiireissä ("skiri") toimivaa, ja Södermanlannissa "næmningaman" nimistä tuomiovaltaista viranomaista.[897]
Ruotsissa, niinkuin ruotsalaisen vaikutuksen alaisessa Suomessakin, muinainen nimitysmies todennäköisesti oli paikallisen itsehallinnon mies, jonka toimi jyrkästi erosi kuninkaan läänimiesten ja myöhemmin kuninkaan voutien toiminnasta. Suoranaisena viittauksena siihen on Ruotsin næmdarmanin esiintyminen tuomarina.[898] Suomenkin nimitysmiesten toiminta maanluovutusasioissa antaa syytä samaan käsitykseen (tapaukset 1, 2, 7). Nimitysmies Suomessa on lähinnä verrattava pitäjän tuomariin, eikä ole liian rohkeaa ajatella sitä mahdollisuutta, ettei nimitysmies alkujuurin olekaan muuta kuin pitäjäntuomari toisella nimellä.
Mutta tämän alkuperäisen asemansa nimitysmiehet keskiajan kuluessa menettivät. Nimi ja virka tosin jatkuivat kautta koko keskiajan, vieläpä hyvän matkaa uudellakin ajalla, mutta ei enään oikeudellisena, vaan halpana paikallishallinnollisena laitoksena.