(8) Sukua edellisen veron kanssa olivat laivarahat. Ahvenanmaalla otti vouti 12 äyriä — 2 mk kultakin talonpojalta, joka purjehti Riikaan tai Rääveliin.[881] Nämä rahat olivat samoja kuin kauppiasrahat, joita Ahvenanmaan voudin mainitaan kantaneen kauppiailta.[882] V.-Suomessa kantoi maanvouti "kauppiasrahoja" laivoilta; v. 1555 Pohjois-Suomessa kuulon mukaan 90 laivalta.[883] Hämeenlinnan alueella kauppiasrahoja havaitaan maksetuksi Vihdissä ja Elimäellä;[884] siellä ne tietenkään eivät olleet laivarahoja. Viipurin läänistä on ainoastaan Viipurin pitäjästä ja Koivistolta tietoja laivarahain maksamisesta ratsuvoudille.[885]
Tämäkin vero ilmeisesti oli ollut linnanvoudin tuloja, ennenkuin joutui ratsuvoutien tuloksi.
(9) Viipurin pitäjässä ja arvatenkin muuallakin rajaseuduilla verotettiin voudin hyväksi erikseen hevoskauppiaita, joista kukin maksoi 4 äyriä.[886]
(10) Elinkeinoveroihin kuuluivat vielä markkinarahat eli puotipaikkarahat, joita maanvouti kantoi markkina-aikoina Pohjois-Suomessa "Mynämäen, Vehmaan ja Lemun kirkoilla kultakin puodilta 1 äyrin".[887]
Samantapainen vero oli puodinvuokrarahat, joita uuden ajan alussa, ja luultavasti jo kauan aikaisemmin, otettiin Pohjanmaan satamain "haminapuodeista", v. 1542 Kemin haminasta 10, Iin 12 ja Oulun haminasta 39 haminapuodilta, kultakin l/2 mk.[888] Nämä maksut mainitaan Pohjanmaan pysyväin kruununverojen joukossa. Myöskin V.-Suomen "puotipaikkarahat" ovat todennäköisesti kuuluneet linnan tuloihin ennen maanvoudille joutumistaan.
(11) Maanvoudin tuloihin kuuluivat pohjoisessa V.-Suomessa passirahat "passeista (passbort), joita on annettu, toisilta 1 mk toisilta vähemmän".[889] Ulkomaille purjehtivat laivuritko vai ketkä näitä passeja lunastivat, ei käy lähteistämme selville.
(12) Hämeen Sääksmäen kihlak:n ja Hollolan kihlak:n maanvoutien tulojen joukossa mainitaan erärahoja,[890] joita nähtävästi maksettiin erämaassa nautituista kalastusoikeuksista.
(13) Viimeksi luetelluista elinkeinoveroista poikkeava oli laajalti maassa tavattava talottomain vero. Ahvenanmaalla otettiin itsellisrahoja (Husemandz peninger) kultakin itselliseltä 1 mk tai 12 äyriä. V:n 1555 aikoina talonpojat valittivat, että vouti oli kantanut näitä rahoja 6 vuotta, mutta siitä huolimatta vaatinut maksajilta riihityötä.[891] Itsellisrahoja (husmanne peninga) mainitaan 1530-luvulla maanvoudin tuloina useissa Hämeen seuduissa.[892] Maksu oli paikoin 1 mk itsellisparilta.[893] Karjalassakin verotettiin itsellisiä ainakin paikoin (Lapveden ja Viipurin pitäjissä) 1 markalla vuodessa.[894] Samoin tiedetään Savossa itsellisiltä vaaditun veroksi 6 päivätyötä, jotka aluksi lienee tehty linnaan. Luultavasti muuallakin oli itsellisten alkuperäisesti verokseen suoritettava päivätöitä linnaan, vaikka vero myöhemmin muutettiin rahaksi ja luovutettiin maanvoudille.
(14) Maanvoutien vanhoja tulolähteitä olivat vielä kyyditysrahat, joista ennen on puhuttu (ss. 228-229).
On tietysti mahdotonta kaikissa yksityiskohdissa tarkoin uudentaa keskiajan maanvoutihallintoa myöhemmän ajan tietojen perusteella. Mutta keskiajan maanhallinnon yleinen laatu ilmenee näistäkin tiedoista. Kapakoita, laivoja, markkinapuoteja, itsellisiä varmaan on verotettu jo keskiajalla. Nämä verot ja yleensä maanvoutien tehtävät ovat kaikesta päättäen alkuaan kuuluneet linnanvoutien tehtäviin. Missä, kuten Ahvenanmaalla, ei ollut erityisiä maanvouteja, siellä linnanvouti toimitti ne tehtävät, joita maanvoudit muualla suorittivat, ja nautti samanlaisia tuloja kuin maanvoudit; Kastelholman vouti kantoi voudinveroa (fogderänta) nimismiehiltä[895] sekä laivarahoja, kauppiasrahoja, kyyditysrahoja.