Myöskin maanvouti sai osansa nimismiesverosta. Paitsi varsinaista käräjäkestitystä tuli Hämeen nimismiesten pitää vuodessa kolmet kestitykset maanvoudeille, jotka jokaisten käräjäin jälkeen kulkivat sakkoja kantamassa alueellaan majaillen kunkin nimismiehen luona. Syys- ja talvikäräjäin jälkeen oli maanvoudin mukana linnanhevosia, joiden syöttämiseksi silloin kussakin nimismiestalossa oli suoritettava 1 punta kauroja.[939] Näitä kestityksiä varten jaettiin linnan hevoset kolmeen osaan, joista kukin maanvouti otti kihlakuntaansa yhden. Kun maanvouti myöhemmin sai nimismiesverosta kauroja ja kynttilöitä, näyttää tuo osuus johtuneen juuri mainitusta sakkokestityksestä.
Kuinka Hämeen nimismiesvero alkuaan lieneekään järjestetty, uuden ajan alussa se suureksi osaksi tuli käytetyksi niin, että kukin käräjäkestitykseen oikeutettu sai siitä osansa. Tietysti täytyi jotain jäädä nimismiehelle itselleenkin, jonka senkin jälkeen kuin herrat saivat määräosansa tärkeimmistä verotavaroista edelleenkin arvatenkin tuli pitää varsinaista käräjäkestitystä ja sakkokestitystä sekä sen lisäksi kestittää kaikenlaista kruunun kulkevaa väkeä. Tätä varten nimismies kaiketi sai käyttää sen osan nimismiesveroa, mikä jäi, kun virkamiesten määräosat siitä oli otettu pois.
Mutta tämä järjestely muuttui, kun v. 1540 nimismiesvero ruvettiin merkitsemään linnan tilikirjoihin ja koko tätä veroa katsomaan kruunun pysyväksi tuloksi. Nyt määrättiin nimismiehellekin tarkoin laskettu osansa. V:n 1541 tilien mukaan nauttivat nimismiehet jokseenkin säännöllisesti 10 koukun (= 1 neljäskunnan) veron. Milloin nimismiehille tuli säännöllisten rasitusten lisäksi lisärasituksia, kuten kruunun hevosten talvisyöttöä, määrättiin heille siitä erityinen korvaus.[940] Käräjäkestitysten tähteetkin kuuluivat nyt kruunulle ja myytiin kruunun hyväksi tai vietiin linnaan.[941]
Savon nimismiesverossa tapaamme useita samanlaisia piirteitä kuin
Hämeessä, mutta myöskin huomattavia lisäpiirteitä.
Savossa olivat nimismiesveron perusteet uuden ajan alussa kruunulle niin tuntemattomat, että niistä täytyi erityisellä tiedustelulla selvää ottaa.[942] Eikä ihmekään, sillä vero oli todellakin varsin monimutkainen. Nimismiehet saivat veronsa kolmesta eri lähteestä seuraavaan tapaan:
(1) Kultakin neljänneskuntamieheltä sai nimismies erityisen veron, johon kuului lähes pariakymmentä erilaista kinkeritavaraa. Näistä eristä maksoivat neljänneskuntamiehet osan talvi- ja osan kesäkäräjiä varten. Se oli epäilemättä alkuisimpia tapoja hankkia tarpeellisia kestitysvaroja.[943]
(2) Kultakin kymmenysmieheltä nimismies sai kuhunkin kestitykseensä määräämättömän joukon lintuja, kanoja, jäniksiä, munia, tuoretta kalaa "ja yhtä ja toista muuta, mitä hänellä on, vaikkei hänellä siitä mitään määräsopimusta ole", sekä 2 lammasta, joista toinen sanottiin olevan sotamiesten linnaleiriä varten ja toinen "vanhaa nimismiesveroa". Kymmenyskunnittain kävi nimismiestaloissa jauhatustyössä mies (Male böndher, Stampebönder), joka siellä työskenteli tavallisesti 8 päivää.[944]
Tämäkin vero käsinkiviä vääntävine talonpoikineen ja epämääräisine käräjätuomisineen tekee mitä alkuisimman vaikutuksen.
(3) Varsinaiseksi nimismiesveroksi jokainen täysivero Savossa maksoi määrätyt erät viljaa (m.m. "kenkärahaohria"), voita, humaloita, heiniä, olkia, halkoja ja päivätöitä.[945]
Tämä vero maksettiin hyvin samanlaatuisena kaikkialla Savossa. Pääosana siinä olivat sellaiset verotavarat, joita keskiaikana käytettiin virkamiesten palkkauksiin ja hevosten syöttöön. Todella menikin suuri osa nyt puheenaolevasta verosta sellaisiin tarkoituksiin. Tästä verosta näet nimismies suoritti linnaan melkoisen "kinkerin" ja "taksan".