[65] Fellman, Ur lappsk mytologi, Anteckn. Il 47-48, 186. Vrt. Krohn, Suomen suvun pak. jumalanpalv. 76 ja 168-169.
[66] Ahlqvist, Kulturwörter 199; Melander, Muistoonp. Suomen niittäjä painosuhteista, Hist. Ark. XI 31-36, missä myös huomautetaan hunajavakan esiintymistä eräässä kohdassa Norjan keskiaikaisia lakeja (vrt. Ruotsissakin v. 1413 "3 aske hånigh", Hausen, Bidr. I 313).
[67] Paitsi ed. viitteessä main. lähteitä ks. Renvallin ja Lönnrotin sanakirjoja (vakka); Niemi, Kalevalan selityksiä (1910) 85 (jauhovakka).
[68] Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Raaseporin läänissä oli uuden ajan alussa vakka sama kuin kappa, joita 20 meni "Suomen panniin" (Melander, main. teos 24-27). Viimemainitussa läänissä maksettiin suuri osa linnan- ja muita veroja sellaisissa vakoissa (VA 2918 us.; Jaakko Teitti 193, 278). Mitta-astiaa tarkoittavat asiakirjain käyttämät nimitykset "karp wacka" (Arv. Handl. IX 27) ja markvakka (Melander, main. teos 25).
[69] Melander, main. teos 32-35. — Vrt. "skrifftewacke" Espoossa (Teitti 193), "fougdewackarog" Varsinais-Suomessa (VA 697: 100), tuomarin "vakka" Vesilahdella (Teitti 299) ja "domar vackar" Kokemäellä (VA 216 a: 119), kaikki 1500-luvun keskivaiheilta.
[70] Reinholmin kok. 17; 101.
[71] v. Transehe-Roseneck, Gutsherr und Bauer 13-14.
[72] Rüssow-Pabst, Chronik (1845) 75.
[73] Lönnrot, Sanak. (vakka): "en kulu minä kutsuissa, enkä vanhene vakoissa".
[74] Krohn, Suomen suvun pak. jumalanpalv. 51, 57-58; Varonen, Vainajain palvelus 205, 229.