Luonnollisesti myöskin jonkun seudun markanostoja vaihdettiin samaan määrään markanostoja toisella seudulla. Esim. Hammarland 1428: "jöns bagge gaff IX markaköp j mörby liggiandis j hamarlandz sokn j herman skallas tegh for IX markaköp jord liggiandis j ödha j wigars bole" (Arv. Handl. 1167); — Muita samanlaisia tapauksia eri pitäjäinkin kesken ks. Arv. II 76, 82, 88, 90, 91, 94, 97. — Poikkeuksena olen merkinnyt tapauksen, jolloin 8 markanostoa vaihdettiin 9 markanostoon (Arv. Handl. IV 4).
[291] Mustak. s. 212.
[292] Arv. Handl. II 25, 74.
[293] Arv. Handl. IX 51, 55, 60, 64, 69, 73. 77-
[294] Arv. Handl. IX 53, 57, 62, 65-66, 71, 75, 79, 84, 258-259.
[295] "Ledingx lamb", "Lendings lambz penninge", "leydinx lambs penninger", VA 2598: 1 seur.; Arv. Handl. IX 87, 258-259.
[296] Skenningen sääntö 1335, § 5 (Nordström, Penningeväsendet 362-363); Ruuth, Om varupris 14-15.
[297] Forssell, Anteckn. om mynt 40, 42. — Koska tällä seikalla on merkitystä Ahvenanmaan muinaisessa taloudessa, otettakoon tähän Forssellin sanat:
"Kuten jo Hallenberg laajasti on osoittanut, on tästä todellisesta Tanskan markasta äärimmäisen tarkoin erotettava ne tanskalaiset markat (mark danska), jotka keskiajalla ja vielä kauan Kustaan hallitusajalla esiintyvät Ruotsin Göötanmaakuntain asiakirjoissa ja tileissä. Nämä tanskalaiset markat olivat kokonaan laskutapa, joka rahan todellisesta laadusta aivan riippumatta oli pysyvässä suhteessa Ruotsin äyrityismarkkaan (mark örtugar), eli niinkuin 3:4, niin että tanskalainen markka Itä-Göötanmaalla, Länsi-Göötanmaalla ja Smålannissa 16 killinkineen (kukin à 3 valkoista) laskettiin = kuudeksi äyriksi äyrityisiä, jota vastoin äyrityismarkka oli = kahdeksan äyriä äyrityisiä."
[298] Erslev, Valdemarerne 48-50, 143; Steenstrup, Danm. Riges Hist. I 789.