aika tuomari
lokak. 1428 Nils Djækn jouluk. 1429 — tammik. 1431 Knut Jönsson tammik. 1431 — syysk. 1431 Nils Djækn, Gisle Storbjörnson lokak. 1431 — tammik. 1432 Knut Jönsson tammik. 1432 — toukok. 1432 Nils Djækn, Finvid Lauridson, Olaf Storbjörnson tammik. 1433 — jouluk. 1433 Knut Jönsson.
Tuomarien vuorottelu tämän katsauksen mukaan ei ole aivan säännöllinen. On huomioon otettava, etteivät käräjäajat Ahvenanmaan vaikeakulkuisessa saaristossa aina voineet olla aivan täsmällisimpiä; niinpä pidettiin v:n 1538 talvikäräjät Kumlingessa ja Kökarissa vasta kesäkuussa.[260] Sitten on otettava lukuun mahdolliset tilapäiset säännöttömyydet ja ennen muita se mahdollisuus, ettei itse tridungtuomarilaitos enään 1400-luvulla ollut alkuperäisenään, vaan, kuten luettelosta näyttää käyvän ilmi, jakautunut oikeudenkäytössäkin kolmen sijasta kahteen ryhmään, niinkuin tiedetään niiden uuden ajan alussa kyydityksiinkin nähden jakautuneen, siten että Finströmin ja Jomalan tridungit muodostivat toisen ryhmän ja Saltvikin tridung yksinään toisen. Mutta näinkin ollen käy edellä olevasta luettelosta ilmi tridung-jakoon liittyvä tuomarin viran vuorottaisuus, jonka osoittaminen tässä on pääasiana.[261]
Tässä esitetyn käsityksen vahvistaa kaikissa kohdin ratkaisevasti se tosiseikka, että tridung-laitoksen siihen liittyneine vuorottaisine maantuomarin virkoineen tapaamme Ahvenanmaan vanhassa merinaapurissa Gotlannissa.
Tuon kuulun saaren oikeus- ja hallintolaitokset olivat keskiajalla hyvin itsenäiset ja täydelliset. Saari oli oikeudellinen kokonaisuus, jonka keskuksena olivat saarelaisten yhteiset maakäräjät (Gutnalthing). Jo 1100-luvulla oli Gotlanti sekä maallisessa että kirkollisessa suhteessa jaettuna kolmeen alueelliseen tridungiin (Thrithiungr), joilla oli omat käräjänsä. Kun tridungin-tuomareja ei Gotlannin asiakirjoissa mainita, mutta saarella 1400-luvulla samana aikana esiintyy 3 maantuomaria, on ilmeisesti kullakin tridungilla ollut maantuomari, joka vuorovuotenaan oli maakäräjäin tuomarina.
Gotlanti oli edelleen jaettu kuudenneksiin (siettungr), joita oli kaksi kussakin tridungissa (koko saarella kuusi). Kuudennesten alaosina olivat "hundarit" eli "thingit", jotka vielä jakautuivat pienempiin alapiireihin, nim. neljänneksiin, kolmanneksiin tai puoliskoihin riippuen pikku pitäjäin luvusta, jotka olivat näinä neljänneksinä ja kolmanneksina. Kuudenneksilla ja hundareillakin oli omat tuomarinsa ja käräjänsä, joista vedottiin tridungin käräjiin.[262]
Myös Helsinglanti jakautui maakuntalakinsa mukaan "tridungeihin", vaikkei tiedetä, tarkoittiko tuo jako koko Norrlannin vaiko ahtaamman Helsinglannin jakoa. Luultavasti oli tämä jako ainoastaan hallinnollinen, kruununkartanoihin liittyvä.[263] Mutta on myös oikeudellisesta tridungjaosta Helsinglannissa havaittu jälkiä, jotka osoittavat tämän jaon vanhemmuutta laivakunta- ja pitäjäjakoon nähden.[264]
Ahvenanmaan tridung-laitos ei nähdäksemme kuitenkaan ole kotoisin Helsinglannista. Yhtäläisyys Helsinglannin tridungien kanssa on vain ylimalkainen, Gotlannin tridungien kanssa sitävastoin yksityiskohtainen myöskin tuomarilaitokseen nähden. Varmaan on jo hyvin varhaisina aikoina liikeyhteyttä ollut näiden verraten lähekkäin olevain saarimaiden välillä. Ahvenanmaan kirkkorakennuksissa lienee havaittavissa gotlantilaisia vaikutteita. Ahvenanmaan paikannimistössä arvellaan olevan eteläruotsalaisia asutusmuistoja.[265] Monet muutkin historialliset yhtäläisyydet, joista edempänä kohdallansa huomautetaan, osoittavat eteläistä vaikutusta Ahvenanmaalla. Näin ollen voidaan hyvällä syyllä pitää Ahvenanmaan tridung-laitosta lähinnä Gotlannista saatuna.
4. AHVENANMAALAINEN PITÄJÄ.
Kristinusko levisi Ahvenanmaalle aikaisemmin kuin muihin Suomen osiin. Ahvenanmaan kirkkorakennuksetkin ovat vanhempia kuin Suomen muissa seuduissa, arvellaanpa Hammarlandin kirkko rakennetuksi jo 1100-luvun puolella.[266] Sikäläiset muut vanhat seurakunnat, Jomala, Finström, Saltvik ja Sund, olivat olemassa jo 1300-luvun alkupuolella, luultavasti jo aikaisemminkin. Ahvenanmaan provastia mainitaan v. 1322.