(3) Kyyditysrasitus Ahvenanmaalla oli uuden ajan alussa niinikään jaettu tridungien kannettavaksi. Nimenomaan mainitaan, että Ahvenanmaa oli sitä varten jaettu kolmeen osaan. Ensimäisen (Saltvikin) tridungin tuli pitää kuljetuslaivansa alati valmiina maansiltansa luona ja viedä kyydittävät Suomen puolelle.[247] Toiset "kaksi Ahvenanmaan osaa" suorittivat kyyditysvelvollisuutensa yhdessä Ekkerön kyytipaikassa, josta kyydittävät vietiin Ruotsin puolelle. Tätä kyyditystä varten olivat velvolliset ryhmittyneet kolmeen ryhmään ja suorittivat tehtävänsä siten, että kukin marklag kävi kyydissä vuorovuotensa.[248]
Näistä tiedoista käy kieltämättä selville, että "maansiltain" rakentaminen ja kyyditys alkuaan olivat tridungittain suoritettavia rasituksia, vaikka erityisistä syistä Finströmin ja Jomalan tridungit joutuivat yhdessä, suorittamaan tätä rasitusta.
(4) Ahvenanmaan verojen kuljetus Ruotsiin suoritettiin muinoin tridungittain, siten että kukin tridung huolehti tästä kuljetustehtävästä vuorovuotensa. Tästä alkuperäisestä laitoksesta on tieto Ahvenanmaan tileissä v:lta 1544, joissa kerrotaan voudin tehneen sellaisen sopimuksen Finströmin tridungin kanssa, jonka sinä vuonna tuli vastata veronkuljetuksesta Tukholmaan, että jokainen tridungin mies maksaisi voudille kyynärän sarkaa, jota vastaan vouti huolehtisi veronkuljetuksesta.[249]
(5) Tärkeitten paikallisten tehtäväinsä kautta tridungit tulivat oikeusyhdyskunniksi, joilla oli oma oikeudenkäyttönsä. Ahvenanmaan tridungeilla on todella ollut omat käräjänsä. Kahdet sellaiset ovat keskiajalta meille tunnetut. V. 1433 pitivät vouti, laamanni ja maatuomari lakimääräiset tridungkäräjät Kastelholman ulkopuolella.[250] Siellä käsiteltiin maariitaa, jossa esiintyvä 12-miehinen lautakunta kotipaikkainsa nimistä päättäen oli Jomalan tridungista, joten käräjät varmaan olivat Jomalan tridungin käräjät, vaikka ne pidettiin Kastelholmassa, tridungin ulkopuolella. Toiset tunnetut tridungin käräjät piti laamanni linnavoudin läsnäollessa v. 1438 Ödkarbyssä. Näitä käräjiä nimitetään laamanninkäräjiksi, mutta koska riita koski Saltvikin länsiosassa olevaa tilaa, 12-miehinen lautakunta oli Saltvikin länsiosasta ja Finströmistä, ja kun käräjät nimenomaan mainitaan pidetyksi Finströmin tridungissa, niin varmaan on tässä kysymys Finströmin tridungkäräjistä.[251]
Luultavasti myöskin v. 1428 Finströmin Ämnäsissä pidetyt käräjät olivat koko Finströmin tridungin käräjät, koska niiden lautakunnassa oli jäseniä Finströmistä, Getasta ja pohjois-Hammarlandista.[252] Mahdollisesti olivat myöskin Sundissa ja Kastelholmassa v. 1431 pidetyt käräjät samanlaatuiset.[253]
On myöskin selviä todistuksia siitä, että tridungeilla on ollut omat tuomarinsa. Niin on ollut laita vielä uuden ajan alussa. V:n 1537 kesäkäräjät Ahvenanmaalla piti säilyneitten sakkoluettelojen mukaan Kastelholman vouti, Jeppe Olofson nimisen "kihlakunnantuomarin" läsnäollessa. Seuraavat talvikäräjät (1538) piti Kastelholman vouti ympäri Ahvenanmaata toisen "kihlakunnantuomarin", Henrik Jönssonin läsnäollessa.[254] Tämä Henrik Jönsson on sama mies, joka samana vuonna 1538 esiintyy maantuomarina ("landzdomare") Ahvenanmaan maakuntakäräjillä ja jo v. 1531 esiintyy asiakirjoissa "domar"-nimellä.[255]
Ahvenanmaan tuomariolot näyttävät olleen merkilliset: sama mies esiintyy milloin missäkin tuomarinvirassa ja päälle päätteeksi on tällaisia kaksoisolioita yhtäaikaa parittain.
Mitä olivat nämä tuomarit ja mikä heidän suhteensa? Puheenaolevat sakkoluettelot antavat jälkimäiseen kysymykseen selvän vastauksen: tuomarit vuorottelivat. Jeppe Olofsonista sanotaan v. 1537 nimenomaan, että hän oli tuomarina "sinä vuonna, joka edellä on mainittu".[256] Vaan aivan samaa sanotaan Henrik Jönssonista seuraavana vuonna.[257] Tämä lauseparsi toistetaan niin usein, ettei mitenkään voi epäillä sillä tahdotun ilmaista määrättyä asianlaitaa. Jeppe Olofson ja Henrik Jönsson olivat siis kihlakunnantuomareina käräjämatkalla vuorovuotensa.
Edelleen on ilmeistä, että se virka, jossa nämä tuomarit vuorottelivat, oli maantuomarin virka. Kumpikin "kihlakunnantuomari" kulki vuorovuotenaan voudin kanssa käräjillä Ahvenanmaan kaikissa käräjäpaikoissa. Henrik Jönssonia sanotaan v. 1538 nimenomaan "maantuomariksi". Nimitys "kihlakunnantuomari" on tässä tapauksessa annettu maantuomareille. Ahvenanmaalla elettiin vv. 1537 ja 1538 vanhanaikaisissa oloissa: linnanvouti piti käräjät, joilla kihlakunnantuomarin sijasta vielä toimivat tuomareina vanhat maantuomarit vuoronsa jälkeen. Nimi oli uusi, mutta asia vanha. Käänne uusiin oloihin tapahtui juuri näinä vuosina, sillä v:sta 1544 alkaen oli Ahvenanmaan säännöllisillä talvi- ja kesäkäräjillä tuomarina kuninkaan nimittämä pysyvä tuomari Olaf Trotteson, entinen Kastelholman vouti.
Vuorottelevaa tuomarijärjestelmää Ahvenanmaalla emme käsittäisi, ellemme ota tridungeja avuksemme. Usein mainitut tuomarit ovat olleet tridungien tuomareita, jotka ovat vuorotelleet maantuomarin toimessa. Sen saattaa päättää muistakin asianhaaroista. Keskiajalta säilyneissä ahvenalaisissa maatuomioissa esiintyy huomattava, osittain säännölliseltä näyttävä vaihtelu tuomarien kesken. Tosin ei se yksin mitään todista, että v. 1328 tuomarina Ahvenanmaalla esiintyy Sveno Skuk ja v. 1330 Johannes Stryk;[258] saattaahan vaihdos olla satunnainen. Mutta Ahvenanmaan maatuomioissa vv. 1428-1433 ilmenevä tuomarien (välimiesten) vuorottelu tuskin on ollut vain satunnaista. Saamme näistä tuomioista näet seuraavan katsauksen:[259]