Tämän mukaan Ahvenanmaa olisi muinaisuudessa miehittänyt ainoastaan yhden laivan. Se on kylläkin uskottavaa siihen nähden, että koko Gotlanti, jossa oli päälle 20 hundaria, ja päälle 90 pitäjää, varusti vain 7 laivaa ja että Suomen lounaisrannikon kihlakunnat muinoin myöskin varustivat laivansa kukin.
Tämä laivanmiehitysvelvollisuus oli nähtävästi eri asia kuin ledungslama-vero, jota bolit suorittivat markanveroittain, äyrityisen markanverolta. Ahvenanmaalainen ledungslama lieneekin siten käsitettävä alkuperäiseksi laivaevääksi (skipvist), vaikka se muuttui sotalomaveroksi sen kautta, että se enimmäkseen tuli rauhan aikana maksetuksi.
Markkakuntain tehtävä sotalaitoksessa ei ole ristiriitainen sen kanssa, että ne Ahvenanmaan vanhoissa mannerpitäjissä näyttävät olleen pitäjän neljänneksiä tai kolmanneksia. Markkakuntia oli täällä 5 pitäjässä yhteensä 20 (Saltvikissä 5, Sundissa, Jomalassa ja Finströmissä kussakin 4, Hammarlandissa 3). Tässä tapauksessa Ahvenanmaan markkakuntien olisi katsottava vastanneen Ruotsin hundarien neljänneksiä, joilla oli oikeudellisia, veronkanto- y.m. tehtäviä, niinkuin Ahvenanmaankin markkakunnilla tiedetään olleen.
Kun on edellytettävä, että markkakunnat lähinnä ovat olleet bolien muodostamia verokuntia, olisi tärkeää tietää, miten monta bolia markkakunta on sisältänyt. Siihen nähden voidaan tilastollisella tavalla havaita uuden ajan alussa Ahvenanmaalla kaksi aluetta, joista toiseen kuuluivat Ahvenan mantereen vanhat pitäjät, toiseen syrjäisemmät ulkosaaripitäjät (Lemland, Föglö ja Kumlinge). Edellisellä alueella tuli kutakin markkakuntaa kohden keskimäärin 17 1/3 kpl. 24 veromarkan arvoista yksiötä (bolia), jälkimäisellä ainoastaan 6 1/2 kpl. Muinaiset verokunnat tämän mukaan olivat Ahvenan mantereella pian kolme kertaa voimakkaampia kuin ulkosaarilla.
Manner-Ahvenan markkakunnat tulevat laskumme mukaan hyvin lähelle 16 lukua, joka määrä täysiveroja kuului huomattavan useaan markkakuntaan. Mutta 16 täysiveroa sisältää kaksi 8 täysiveron muodostamaa verokuntaa (nautakuntaa), jotka olivat vielä yleisempiä kuin 16 täysiveron verokunnat. Näyttää siltä, kuin markkakunnat jo alusta olisivat muodostetut 8 ja 16 yksiön ryhmiä silmällä pitäen.[306]
Ahvenanmaan markkakunnilla siis näyttää olleen tekemistä kaiken verotuksen ja hallinnon kanssa. Se osoittaa vain, että markkakunnat ovat Ahvenanmaan maahan ja vanhimpaan oikeus- ja talouselämään juurtuneita perustavia ja pitäjäin ohella luultavasti kaikkein alkuperäisimpiä alueita.
7. TÄYSIVEROT JA NIIDEN TEHTÄVÄT.
V. 1322 asiakirjoissa mainitaan Ahvenanmaalta sellaista henkilöä, joka virkanimestään (exactor) päättäen on kantanut kuninkaan- tai kruununveroja Ahvenanmaalla.[307] V. 1340 mainitsee kuningas käskykirjeessään Ahvenanmaalta hänelle tulevaa veroa.[308] Kun nämä asiakirjat tuskin koskenevat sotaveroa, jonka taloudellinen merkitys 1300-luvun alussa jo oli vähentynyt ja jota sitäpaitsi täytyy katsoa oikeammin paikalliseksi rasitukseksi kuin kuninkaan tulolähteeksi, niin saanemme yllämainitusta päättää, että muitakin varsinaisia veroja kuin ledungslama on kuninkaalle suoritettu Ahvenanmaalla jo 1300-luvun alussa — luultavasti aikaisemminkin.
Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on jälkimaailmalle säilynyt erittäin valaiseva yleislasku Ahvenanmaan veroista. Yleislasku on lyhyydessään seuraava:[309]
Åland