Asiakirjoista siihen saadaan todistuksia. Eräs asiakirja v:lta 1397 ilmoittaa, että 1/4 bolia Sundin Björnebyssä luovutettiin 40 markasta selvää rahaa, mutta sellaisella ehdolla, että luovutettu maa saatiin lunastaa takaisin maksamalla 5 markkaa markanverosta. Koska nyt 5 markalla lunastettiin 1 markan vero, niin 40 markalla voitiin ostaa 8 markanveroa; mutta kun toiselta puolen asiakirjan mukaan 1/4 bolia vastasi 8 markanveroa, niin koko bol vastasi 32 markanveroa. Mutta kun Ahvenanmaalla vallitsi tanskalainen arvolasku, jonka markat olivat 1/4 pienemmät kuin ruotsalaiset markat, on ilmeistä, että 32 tanskalaista markkaa vastasi 24 ruotsalaista markkaa.
Jos katsomme 24 markan arvoa bolin oikeaksi arvoksi, olisi tämän mukaan Ahvenanmaan bol ollut ruotsalainen veroyksiö. Kun toiselta puolen näyttää varmalta, että markanverolta alkuaan on maksettu veroa 1 äyrityinen tanskalaisen laskun mukaan, ei bolin ja markanveron välillä täten syntynyttä ristiriitaa voitane selvittää muuten kuin olettamalla että Ahvenanmaan verojärjestelmä ennen 1300-luvun loppua on ollut ruotsalainen, vaikka tanskalaista laskutapaa edelleenkin käytettiin. Saman seikan huomasimme ledungslaman maksussakin.
Viiden tunnetun hintailmoituksen mukaan w:lta 1333-1410 teki kokonaisen bolin hinta 160-213 markkaa käypää rahaa; kun tämä hinta on 5-7 kertaa suurempi kuin 24 markkaa ja hopea- ja rahamarkan suhteena puheenaolevana aikana myöskin voidaan pitää 1:5-7, niin nämäkin hintailmoitukset tukevat mielipidettä, että bolin hinta on ollut 24 markkaa.[300]
Markkajärjestelmän ja bolin läheisestä suhteesta saapi myöskin selityksensä Ahvenanmaalla niinkuin Skandinaviassakin ilmenevä bolin jakaminen säännöllisiin osiin 1/2, 1/4, 1/8. Tämä jako oli epäilemättä syysuhteessa markan jakautumiseen 8 äyriin. Veron ja tilain jakaminen tämän perusteen mukaan oli selvää ja käytännöllistä; se melkoisesti rajoitti vapaata tilanjakamisoikeutta, mutta nähtävästi kuitenkin antoi riittävän tilaisuuden silloin tärkeimpinä pidettyjen tilain eroavaisuuksien varteenottamiseen. Kun säilyneissä asiakirjoissa ei mainita 1/8 pienempää bol-lukua, lienee 1/8 markan eli 1 äyrin tila ollut pienin siihen aikaan käytetty tilamitta.
Todennäköisesti on Suomenkin markanverojärjestelmän historiallinen lähtökohta löydettävä vanhasta bol-laitoksesta. Bol on aikoinaan ollut yksiö, joka suoritti markan veroa. Markanvero on syntynyt bolista siten, että bol ja sen vero jaettiin 24 osaan; 1/24 bolia oli markanvero, joka suoritti veroa äyrityisen. Se on aikoinaan ollut tärkeä uudistus, sillä sen kautta bolit tulivat yhtä suuriksi, pienetkin bolin osat (tytärtalot) joutuivat veronalaisiksi ja kruunun tulot melkoisesti kasvoivat.
Mutta tämäkään järjestelmä ei ikuisesti tyydyttänyt valtio- ja yhteiskuntaelämän kasvavia ja muuttuvia tarpeita. 1400-luvun alulla bol-laitos Ahvenanmaallakin, niinkuin muuallakin Skandinaviassa jo kuului menneiden muistojen joukkoon.
Hämärästä muinaisuudesta uusiin aikoihin saakka ovat markkakunnat (marklag) olleet Ahvenanmaalle ominaisia pysyviä alueellisia muodostumia. Radloff v. 1795 painetussa Ahvenanmaan kertomuksessaan luettelee sikäläisissä emäpitäjissä suuren joukon markkakuntia, jotka ovat nimiltään ja alueiltaan samat kuin Kustaa Vaasan aikaisissa verokirjoissa mainitut.[301]
Ahvenanmaan markkakunta oli vielä uuden ajan alussa yhteenkuuluvana piirinä melkein poikkeuksetta kaikkien rasitusten ja verojen suorittamisessa, jota varten kullakin markkakunnalla oli oma veronkantovirkamiehensä, "lukumies" (räkningsman). Toinen markkakunta ei ollut tekemisissä toisen markkakunnan veronmaksujen kanssa, vaan kantoi ja tasasi verokuormansa omassa keskuudessaan. Samassa markkakunnassa markanverot ja niiden yhtymät (täysiverot ja savut) olivat aina yhtä suuret ja samanarvoiset.[302]
Toistensa kanssa markkakunnat sitävastoin eivät olleet yhtä suuria eivätkä veroyksiöihinsäkään nähden aivan samanlaatuisia. Epätietoista on, tokko markkakuntain veroyksiöitten arvot alkuaankaan olivat aivan tasalaatuiset. Erilaisuutta ovat suurentaneet varmaan aatelin ja kirkon verovapaudet. Uskonpuhdistusajan verokirjoissa usein huomautetaan tästä markkakuntain täysiverojen eriarvoisuudesta.[303] Saman pitäjänkin markkakunnat olivat keskenään melkoisen erisuuruisia.
Markkakunta kuuluu alkuaan, kuten nimestäkin jo voi päättää, markkajärjesteimään. Se on kaiketi ollut jokin sotavelvollisuuteen kuuluva yksiö. V:n 1545 aikoina otettiin Ahvenanmaalta kruunun merimiehiä Tukholmaan.[304] Jaakko Teitin valitusluettelossa tavataan merimiehien ottoa koskeva merkillinen tieto. Siinä näet kerrotaan, ettei kukaan tiedä Ahvenanmaan merimiesverosta muuta kuin että 26 talonpoikaa on ollut sellaisessa verokunnassa, mistä tulee 36 3/4 verokuntaa koko maalle.[305] Ei voi olla tässä kiinnittämättä huomiota siihen, että Ahvenanmaan markkakuntain lukumäärä ajan alussa oli 37, siis hyvin likeltä sama määrä kuin Teitin merimieskuntain. Tämä pakottaa pitämään markkakuntia merimieskuntina: Ahvenanmaan markkakunta olisi sama kuin skandinavialainen "hamna" eli "hafnæ" ja kaivattu rengas saarimaamme muinaisessa sotalaitoksessa olisi löydetty.