Koko Ahvenanmaalla oli 456 20/24 markan bolia ja 507 + 2 1/2 neljännestä täysiveroa. Ero ei ole niin suuri, että sen perustuksella voisimme täysiveroja markanboleille vieraaksi laitokseksi sanoa. Päinvastoin on yhteys ilmeinen. Markanbolit ovat olleet täysiä tiloja ja täysiverot ovat olleet täysiä tiloja. Mutta täysiverojen luku on jonkun verran suurempi kuin samanaikaisten markanbolien. Siitä päätämme, että täysiverot ovat nuorempia, ovat myöhemmän ajan veroyksiöitä kuin markanbolit. Kun ero ei kuitenkaan ole 50 17/24 yksiötä (11 %) suurempi, eivät ne ajat, joiden tiloja nämä veropohjat edustavat, voi olla kovin kaukana toisistaan.

Noista numeroista voimme lukea Ahvenanmaan asutushistoriaa. Etelässä ja lännessä Ahvenan mantereella, Jomalassa ja Hammarlannissa, talojen luku markanbolien ja täysiverojen välisenä aikana on pysynyt alallaan, pohjoisessa ja koillisessa se on suorastaan taantunut, mikä ehkä on johtunut poismuutoista. Kuinka lieneekään, markanbolien säätämisen jälkeen asutus mantereella oli jo saavuttanut korkeimman rajansa. Asutusvirta liikkui nyt voimakkaammin kaakossa ja idässä leviävään saarimaailmaan, Lemlantiin sekä Föglön ja etenkin Kumlingen saaristoihin, jonne jo bol-aikakaudella heikkoja asutuksia oli syntynyt. Kumlingessä bol-aikakautta seuranneena, nyt puheenaolevana ajanjaksona täysitalojen luku kasvoi enemmän kuin kahta vertaa suuremmaksi.

Ahvenanmaan maanomistus- ja viljelysolot olivat bol-ajan jälkeen siinä määrin muuttuneet, että kun uusien verojen otto tuli, verottajan täytyi sekä veronmaksajain että oman etunsa vuoksi käyttää tarjolla olevaa uutta veroyksiötä. Olihan kohtuullista, että uudessa verotuksessa edellisten sukupolvien aikana syntyneet uudet talot tulivat mukaan verokuormaa kantamaan. Veroyksiönä nimittäin todennäköisesti silloin, niinkuin aikaisemmin ja myöhemmin, käytettiin todellisia taloja. Silloisten tilain veroarvo ei riippunut niinkään talon maan suuruudesta verotus. kuin talon karjasta, talon pellosta ja kalavesistä, siis etupäässä talonväen omasta työstä. Osatila saattoi siten helposti tulla samanarvoiseksi tilaksi kuin koko tila, johon se ennen oli luettu. Toisin sanoen, talot muinaisaikoina olivat useissa suhteissa tasa-arvoisia paljon suuremmassa määrässä kuin meidän aikanamme ja "täyden tilan" käsite silloin luonnollinen: bol-aikakautena saatettiin kaikki täydet tilat arvostella 24 hopeamarkan arvoisiksi. Uusia veroja määrättäessä otettiin ensi sijassa huomioon tilain kasvanut luku. Jakaessaan verokuormaa keskenänsä veronalaiset saattoivat ottaa huomioon tilainsa suhteellista arvoa ja suuruutta, mutta verottajan kannalta sellainen tarkempi jaoitus oli vähemmän arvoinen.

Tämän käsityksen mukaan bolit olivat Ahvenanmaan vanhin sotaverojen suorittamista varten määrätty tilaluku, ja täysiverot myöhempäin uusien verojen mukana saatu tilaluku. Bol-aikakautta seuranneena aikana siis "talonpojat", "joka miehet" ja "täysiverot" olivat toistensa vastineita, niinkuin asiakirjat selvään ilmoittavatkin.

Aikaa myöten kulloinenkin veroyksiö vanheni ja uusi veroyksiö, uusi taloluku, sysäsi sen syrjään. Niin oli käynyt bolin ja oli käyvä täysiveronkin.

Palaamme nyt tarkastamaan v:n 1413 tiliotteen kuvaamia vero-oloja. Huomiomme kiintyy aluksi siinä esiintyvään karjaveroon. Näemme että 526 talonpoikaa suoritti 65 1/2 nautaa, 131 lammasta ja 65 1/2 hanhea. Havaitsemme vielä, että tämä vero suoritettiin ryhmittäin, siten että 8 talonpojan muodostama verokunta suoritti 2 naudan, 2 lammasta ja 1 hanhen. Tämä 8 talonpojan (täysiveron) muodostama verokunta oli muinainen nautakunta (nötlag).

Vielä v. 1531 oli aivan sama vero merkitty Ahvenanmaan markkakuntain (nautakuntain) maksettavaksi; mutta sen jälkeen maksettiin kultakin täysiverolta:

nautarahoja………… 6 äyriä lammasrahoja……….. 1 äyri hanhirahoja………… 6 penninkiä.[315]

Kun naudan arvoksi samoissa verokirjoissa on laskettu 6 markkaa (= 8 x 6 äyriä), lampaan 1/2 markkaa ja hanhen 2 äyriä, nähdään, että 8 täysiverolta tuli suoritettavaksi 1 nauta, 2 lammasta ja 1 hanhi eli juuri sama määrä, joka oli 8 talonpojan suoritettava v. 1413.

Sama seikka selviää myöskin asiakirjain käyttämästä nimityksestä "ottemansnöt", "ottemansfår" (kahdeksanmiehennauta, kahdeksanmiehenlammas), jota asiakirjoissa käytetään karjaveron nimenä.[316] V:n 1556 veroselityksessä nimenomaan kerrotaankin, että "kun he ostavat naudan 6 markalla, silloin on 8 täysiveroa yhdessä naudassa".[317] Tässäkin esiintyvät nautakunnan 8 täysiveroa.