Kahdeksan täysiveron muodostama nautakunta esiintyy Ahvenanmaalla uuden ajan alussa myöskin alueellisena veropiirinä, jolla on samanlainen asema kuin markkakunnalla. V:n 1531 verokirjassa nimitetään useita Sundin, Jomalan ja Lemlannin 8 täysiveroa käsittäviä markkakuntia "nautakunniksi".[318] V. 1413, jolloin naudat on merkitty luonnossa suoritettaviksi, alueellinen nautakuntajako luultavasti on ollut täydessä voimassa. Uuden ajan alussa se jo oli menettänyt merkityksensä, niin että se oli vain jätteistään tunnettava.[319]
Ryhmittyminen suurempain karjaverojen suorittamista varten oli tarpeellinen siitä syystä, ettei verokarjaa muulla tavoin voitu suorittaa; ryhmän muodostettua voitiin karja hankkia yhteisesti tai suorittaa se vuorottaisessa järjestyksessä, jota mukavaa tapaa keskiajalla yleisesti käytettiin.
Nautakunnan tapaiset veroyksiöt ovat skandinavialaisilla alueilla olleet yhtä yleiset kuin luonnollisetkin. Ahvenanmaan nautakunta vastaa lähinnä ruotsalaista "gärd" ryhmää, joka oli tavallisesti kokoonpantu 6 talonpojasta ("setting").[320] Ahvenalainen 8 täysiveron yhdistelmä on nähtävästi johtunut tanskalaisesta laskutavasta, jonka mukaan 8 tanskalaista yksiötä vastasi 6 ruotsalaista ja jota muussakin vanhassa verotuksessa täällä niin paljon käytettiin.
Ahvenanmaalaista nautakuntaa sopii verrata myöskin hundarin neljännekseen, jonka Uplannin lain mukaan tuli suorittaa kuninkaalle veroksi nauta.[321] Kumpikin tehtävä, sekä "gärdin" että neljänneksen, käypi yhteen ja uskottavaa on, että Ahvenanmaan nautakunta on ne kummatkin täyttänyt. Kun nautakunta ei ole ristiriitainen markkajaonkaan kanssa, on otaksuttavaa, että nautakunta-muodostus on tapahtunut markkajaon pohjalla.
Toisena pääosana v:n 1413 veroissa oli ruokavero, jota Ahvenanmaan 526 talonpojalta karttui 175 1/3 tönniä[322] rukiita, sama määrä ohria ja niinikään maltaita, 263 karitsaa, 263 leiv. silavaa, 526 leiv. voita ja sama määrä kalaa.
Samantapainen vero oli täysiverojen suoritettavana vielä uuden ajan alussa. Jos vertaamme tähän kuuluvia eriä vuosina 1413 ja esim. 1547 pitämällä silmällä "talonpojan" (täysiveron) ja nautakunnan suoritettavia, saamme seuraavat luvut:
vuonna 1413 vuonna 1547[323] kukin nautakunta kukin nautakunta talonpoika täysvero
rukiita 2 pannia 2 puntaa 1 panni (jauhoja) 1 punta maltaita 2 " 2 " 1 " 1 " ohria[324] 2 " 2 " 1 " 2 " voita 1 leiv. 8 leiv. 1/2 leiv. 4 leiv. kalaa 1 " 8 " 1/2 " Hhaukia) 4 " silavaa 1/2 " 4 " 1/2 " 4 " karitsoja[325] 1/2 kpl 4 kpl — —
Molemmissa luetteloissa esiintyvät suurimmaksi osaksi samat verokappaleet, v. 1547 kuitenkin puolta pienemmissä määrissä. Uuden ajan alussa näistä verokappaleista joskus käytetyt nimitykset "verojauhot" (skattemjöl), "veromaltaat" (skattemalt), "verovoi" (skattesmör) osoittavat niiden kuuluneen vanhaan pääveroon.[326] Lisäksi havaitsemme, että nämäkin verot hyvin ovat sopineet nautakuntain suoritettaviksi, ja varmaan ne niin ovat suoritetutkin.
Tämä ruokavero kuuluu vanhaan kinkeriin. Kun tuonnempana tätä veroa tulee erikseen tarkastettavaksi (pääluvussa "Kinkerit"), niin tässä nyt ainoastaan merkitsemme muistoon kinkerin pitkäaikaisen esiintymisen Ahvenanmaalla.