Vielä on tarkastettava v:n 1413 tilien ensimäisenä mainittua pääosaa, rahaveroa, jota 526 talonpojalta karttui 643 markkaa. Se on varmaan sama rahavero, jonka drotsi Bo Joninpoika v. 1384 luovutti Pietari Ålänningin kannettavaksi Ahvenanmaalta ja joka silloin teki 12 äyriä "mieheltä".[327] V:n 1413 rahavero teki tanskalaisen laskutavan mukaan hiukan yli 12 äyriä talonpoikaa kohden. Toiselta puolen maksettiin Ahvenanmaalla uuden ajan alussa rahaveroja kultakin täysiverolta kaikkiaan 10 äyriä (12 äyriä tanskal. laskutavan mukaan). Tämäkin vero siis näyttää hyvin pitkäaikaiselta.
Kustaa Vaasan ajan tilikirjoista ilmenee, että tämä rahavero on ollut kokoonpantu useammasta mielenkiintoisesta osasta. Uuden ajan alussa maksettiin rahavero alussa seuraavasti:[328]
täysiverolta nautakunnalta
markanmaksurahoja 2 äyriä = 2 mk heinärahoja 2 " = 2 " nautarahoja 6 " = 6 " yhteensä 10 äyriä = 10 mk
V:n 1413 rahaveron suuruus teki 643 markkaa. Kun Ahvenanmaan markanmaksu, heinärahat ja nautarahat v. 1543 nousivat aivan samaan 643 markan yhteissummaan (2 äyriä vailla), niin sekin mitä selvimmin osoittaa, että v:n 1413 rahavero on ollut kokoonpantu mainituista osista.
Ensimäinen erä näistä on markkavero eli markanmaksu (markgeld, margäldspen:r). Sen nimi johtuu niistä "markagield" nimisistä rahaveroista, joita pitkin 1300-lukua, erittäinkin loppupuolella, otettiin Ruotsista ja Suomesta, usein markka veroyksiöltä. "Markagell" nimisenä rahaverona tämä sama vero tavataan Raaseporin läänissä v. 1451, ja koko Uudellamaalla ja Ruotsin Karjalassa samaa veroa maksettiin vielä kauan uskonpuhdistuksen aikakautena.
Heinärahat (höpenningar) ovat nimestään päättäen korvausta alkuperäisestä heinäverosta. Muualla Suomessa tavataan luonnossa suoritettavia heiniä jo vanhimmissa veroissa[329] ja uuden ajan alussa "heinärahoja" pääveron osana.[330] Ahvenanmaallakin heinärahat toisinaan nimenomaan luetaan pääveroon, kuten siitä käytetyt nimitykset "hömarkgeld" tai "skatt pen:r" osoittavat.[331] Vaikkei muita perusteita olisikaan, niin jo tämä seikka riittäisi osoittamaan, että heinärahat ovat sisältyneet v:n 1413 rahaveroon.
Kolmantena eränä uuden ajan alussa Ahvenanmaalla suoritetussa rahaverossa ovat nautarahat (nötepen:r).
Tämän veroerän vaiheet ovat vanhimman keskiaikamme verohistorian mielenkiintoisimpia kohtia.
Varsinais-Suomessa maksettiin uuden ajan alussa kultakin bolilta (verokunnalta, neljänneskunnalta) karjaveroa lehmä ja 2 lammasta, mutta luettiin nämä erät bolin suoritettavaan pääveroon sillä tavoin, että kukin lehmä lyhensi rahaverosta 1 markan ja kukin lammas 2 äyriä eli yhteensä lehmä ja 2 lammasta 12 äyriä, niinkuin veroselityksissä nimenomaan selitetään.[332] Näistä lehmistä ja lampaista käytetyt nimitykset "veronaudat" ja "verolampaat" ("skattanöt", "skattafår")[333] myöskin osoittavat, että puhe on varsinaiseen veroon kuuluvasta karjasuorituksesta.