8. SAVU.
Kuninkaan läsnäoloa saivat Ahvenanmaalaiset vanhimpana keskiaikana tuntea harvemmin mieskohtaisesti, mutta pysyvästi kuninkaan tilusten ja niitä hoitavain kuninkaan miesten kautta. Jo ennen 1300-luvun puoliväliä oli Ruotsin kruunulla Ahvenanmaalla Saltvikin kartano, joka luultavastikin oli sama kuin myöhemmin kuninkaankartanona esiintyvä Germundö. Muitakin tiloja mainitaan kruunulla jo vanhemmalla keskiajalla Ahvenanmaalla olleen.[342]
1300-luvun loppupuolella rakennettiin Ahvenanmaalle oikea kruunun sotalinna, Kastelholma. Sen rakentaminen teki käänteen Ahvenanmaan sisällisissä oloissa, jotka monella tavoin joutuivat linnan päällikön ja hänen miestensä hallittaviksi sen sijaan, että maakunta aikaisemmin oli elänyt omissa oloissaan. Lähinnä toi linnakausi saariston asukkaille uusia veroja ja rasituksia, joista linnaan suoritettavat ajot ja päivätyöt olivat raskaimmat.
"Työtä" ja "halkoja" mainitaan Ahvenanmaan veroissa jo v. 1413. Lähempiä tietoja näistä rasituksista on kuitenkin vasta uuden ajan alulta. Kunkin "savun" (rök) oli silloin toimitettava linnaan
I hirsi
1 lauta
2 kuormaa halkoja
2 tnriä sysiä
12 päivätyötä
Neljä ensiksi lueteltua verotavaraa muodostivat oman veroryhmän, jota yhteisellä nimellä kutsuttiin linnanajot (husåkar, husåkan, hus oka, husoker).[343] Tavarat olivat määrätynlaatuiset ja olivat ne lunastettavat määrätystä hinnasta: hirsi (12-kyynäräinen) 2 äyristä, lauta (12-kyynäräinen) 1 äyristä, tynnöri sysiä 1 äyristä, 2 puolikuormaa tai 1 kokokuorma halkoja 1 äyristä; yhteensä siis lunastus 5 äyriä.[344] Tapana lieneekin jo ollut suorittaa kuormat rahassa, sillä verokirjoissa ovat nämä erät tavallisesti yhdistetyt 5 äyriksi "linnanajorahoja" (husokerspenningar) tai "linnantyörahoja" (husarbetispenningar).
Linnataloudessa oli myöskin maataloudella tärkeä sija. Oikeastaan oli Kastelholman linna ainoastaan linnoitettu maakartano; sen viljelykseen kuului uuden ajan alussa Kullan karjakartano, ja myöskin Germundössä (Saltvikin kartanossa), joka uudelleen oli kruunun hallussa, harjoitti kruunu omaa maataloutta.[345]
Siihen aikaan ja luultavasti aikaisemminkin suorittivat päivätyövelvollisuutta luonnossa ainoastaan linnan lähellä olevat Sundin 6 ja itäisen Saltvikin 3 markkakuntaa. Verokirjoissa on nimenomaan mainittu, että päivätyöt olivat suoritettavat linnan karjakartanoon tai viljelykseen, joten kysymys selvästi oli maanviljelyspäivätöistä. Kunkin savun oli suoritettava 12 päivätyötä. Kaikkialta muualta Ahvenanmaalta maksettiin päivätyörahoja 4 äyriä savulta, äyrityinen päivätyötä kohden.[346]
Tämä rasitus oli kumminkin sangen epämääräinen ja antoi runsaasti aihetta väärinkäyttöihin. Kastelholman ympärillä asuvat talonpojat anoivat v:n 1530 aikoina, että heidän tarvitsisi tehdä ainoastaan niin monta päivätyötä kuin oli oikeudenmukaista ja ainoastaan linnaan, kuten tapa oli, eikä muualle.[347] Tuon tuostakin kutsuttiin arpakapulalla koko Ahvenanmaan talonpoikia tekemään rakennuspäivätöitä linnan muurauksiin, kaivantoihin y.m., mistä aiheutui paljon "kapinoita" ja lakkoja työvelvollisten ja sakotuksia kruunun puolelta.[348] Näitä ylimääräisiä päivätöitä tarkoittanee asiakirjoissa käytetty nimitys antipäivätyöt (giffwe dagswercke),[349] mikä käsitteellisesti vastaa Keski- ja Länsi-Europan "prekarioita" ja "Bedeä". V. 1543 kannettiin jokaiselta "mieheltä" Ahvenanmaalla l 1/2 äyriä linnan muurimestarien ja kirvesmiesten palkkaamiseksi.[350] Vähän myöhemmin maksettiin päivätöitten lunastamiseksi savulta 1 1/2 markkaa, s.o. kolme kertaa suurempi määrä kuin ennen.[351] Tällä tavoin päivätyörasitus linnan perustamisen jälkeen on kasvamistaan kasvanut.
Edelläkerrottujen verojen perustana esiintyvä savu näyttää salaperäiseltä veroyksiöltä. Verokirjoissa sillä ei ole muuta tunnusta kuin täysiverollakaan: molempain suuruutta ilmoitetaan markanostoissa. Savun arvo on huomattavasti pienempi kuin täysiveron;[352] erotus on suurempi kuin markanbolin ja täysiveron välillä. Mutta varmaa suhdetta ei voi havaita savun ja täysiveron välillä. Ei myöskään huomaa mitään yhteyttä savun ja vanhan markanverojaon välillä. Niillä pääoma-arvoillakaan, mitä savuilla ilmoitetaan olevan, tuskin on ollut käytännöllistä merkitystä. Minkäänlaista tasoittamista savujen kesken, niin että suurempi savu olisi maksanut suuremman veron kuin pienempi, turhaan hakee.