Ahvenanmaalla tapahtunut kehitys ei varmaankaan niin paljon poikennut lounaisen Suomen saaristojen ja rannikkojen kehityksestä, ettei ylläoleva kuvaus pääasiassa soveltuisi niihinkin.
V. RANNIKKOSEUTUJEN ALUE- JA VEROTUSJÄRJESTELMIÄ.
1. RUOTSALAINEN VEROTUSALUE.
Jo vanhemmalla keskiajalla, ja arvatenkin sitäkin ennen, oli lounaisen ja eteläisen Suomen saaristo- ja rannikkoseuduilla ruotsalainen asutusalue, joka käsitti pääasiallisesti samat seudut, mitkä tänäkin päivänä ovat ruotsalaisten asumat. Tähän tunnettuun ruotsalaiseen asutusalueeseen liittyi varhaisemmalla keskiajalla jatkoina rannikkoalueita, joiden silloisia kansallisuusoloja emme varmuudella tunne, mutta joiden laitoksissa ruotsalainen vaikutus on hyvin tuntuva. Idässä tällainen vaikutusalue ulettui Karjalan perille, lännessä pitkin Itämeren ja Raumanmeren rannikkoja Satakunnan äärille saakka, missä se tapasi Pohjanmaan ruotsalaisen asutuksen. Koska koko tällä alueella tai suuressa osassa sitä tavataan samantapaisia länsiperäisiä ja lähinnä Ahvenanmaan oloihin verrattavia laitoksia, on näyttänyt olevan syytä tässä käsitellä niitä yhdessä koossa.
Ennen linnakaudella tapahtunutta hallinnon keskitystä näyttää Lounais-Suomen rannikkoseuduilla olleen useampia pienten maakuntain tapaisia alueita, joita nimitettäessä käytettiin ruotsalaista liitesanaa land (suomalainen vastine parhaiten "Kaland". "maakunta"). Sellainen oli Kaland, joka alkuaan lienee tarkoittanut pohjoisen Suomen ruotsalaista saaristo- ja rannikkoasutusta yleensä. Nimi mainitaan asiakirjoissa ensi kerran v. 1332.[355] Jo 1347 Kaland esiintyy hallintopiirinä,[356] joka ainakin myöhemmin tarkoitti Vehmaan kihlakuntaa. Myöskin pienemmän alueen nimenä Kalandia käytettiin ja tarkoitti se silloin Uudenkirkon pitäjää.[357]
V.-Suomen erityisinä osina luetellaan v. 1386 Pohjois-Suomi ja Etelä-Suomi ja niiden saaristo ja "Nybigdh".[358] Näistä seuduista ensinmainittu ei alkuaan tarkoittanut koko sitä aluetta, jota sillä nimellä myöhemmin on kutsuttu. Kun v. 1407 mainitaan "kihlakunnan tuomaria Pohjois-Suomessa",[359] niin tarkoitetun alueen ulkopuolelle jäi Vehmaan kihlakunta, jolla samaan aikaan oli toinen kihlakunnantuomari. P.-Suomi siis 1300-luvulla lienee tarkoittanut ainoastaan Maskun kihlakuntaa, johon kuuluvat pitäjät jo varhain muodostivat yhteenkuuluvan oikeus- ja omistusalueen.[360]
Mahdollista on, ettei Etelä-Suomikaan alkuaan ole käsittänyt koko sitä aluetta, jota myöhemmin siksi sanottiin. E.-Suomen ruotsalaisen saariston laitokset näet vanhemmalla keskiajalla huomattavasti erosivat muun E.-Suomen oloista. Pappien ruokalisän maksamisessa saaristossa muinoin noudatettiin toista tapaa kuin mantereella; vanhin tunnettu verokuntalaitos oli eteläisen V.-Suomen ruotsalaisilla alueilla toinen kuin suomalaisilla. On siis mahdollista, että nämä ruotsalaiset seudut ovat muodostaneet suomalaisista alueista maakunnallisesti eroavan alueen.
Pieni Varsinais-Suomen maakunta olisi siten alkuaan ollut vielä melkoista pienempi ja käsittänyt ainoastaan myöhemmän maakunnan suomalaiset seudut, jotka ruotsalaisten seutujen tapaan jakautuivat vielä pariin pienempään osaan (kihlakuntaan).
Sellaisiin oloihin viittaa myöskin E.-Suomen ruotsalaisen saariston muinainen läheinen yhteys läntisen Uudenmaan kanssa. Molemmat nämä seudut kuuluivat papinmaksuissaan samaan Helsinglannin oikeuteen. Ragvald piispan aikana (1309-1321) näitä maksuja koko oikeuden alalla yhteisesti järjestettiin,[361] ja v. 1351 mainitaan Uudenmaan laamannia oikeustoimituksen osallisena Kemiössä V.-Suomessa.[362]
Kun Uusimaa (Nyland) nimitys 1300-luvun alkupuoliskolla varsinaisesti näkyy tarkoittaneen vain Turun linnanpäällikön alaista läntisen Uudenmaan hallintoaluetta[363] ja vasta myöhemmin myöskin Porvoon lääniä ja koko itäistä ruotsalaista ranta-asutusta Viipuriin saakka, ei ole mahdotonta, että aikaisimpaan Nylandin piiriin on kuulunut E.-Suomen ruotsalainen saaristokin.