Edellisen mukaan on siten lounaisimmassa Suomessa ennen linnakaudella tapahtunutta hallinnon keskittymistä ollut kolme neljä pikkumaakuntaa: Kaland, Suomi (Pohjois-Suomi, Etelä-Suomi) ja Uusimaa (läntinen alue). Nämä maakunnat olivat jo varhain jakautuneet pitäjiin, jotka Ahvenanmaan pitäjäin tapaan olivat samalla sekä kirkko- että oikeuspitäjiä (ks. päälukua "Oikeuslaitoksia").

Lounais-Suomen rannikko- ja saaristoseuduilla esiintyy keskiajalla laivakuntia (snæckiolag). Niitä mainitaan kolmessa V.-Suomea koskevassa asiakirjassa myöhemmältä keskiajalta. Ensimäinen asiakirja koskee maariitaa, jota v. 1380 käsiteltiin etsikkokäräjillä Taivassalon laivakunnassa.[364] Toinen asiakirja koskee maanluovutusta, joka samana vuonna tapahtui "laivakunnan käräjillä" Santamalassa ja Nummenkylässä; itse laivakunnan nimeä ei mainita.[365] Näistä tiedoista voidaan päättää, että P.-Suomi 1300-luvun lopussa oli sota-alusten hankkimista varten jaettu laivakuntiin, jotka myöskin olivat oikeuspiirejä; Taivassalon laivakuntaa nimenomaan kutsutaankin "käräjäkunnaksi" (thinglag). Mikäli voi havaita, ei laivakuntajako sovellu mihinkään muuhun tunnettuun aluejakoon. Santamalan laivakuntakäräjillä (Nousiaisissa) käsiteltävä asia koski Lemussa ja Mynämäellä olevia kyliä ja todistajat olivat niiltä seuduilta ja Santamalasta. Taivassalon laivakuntakäräjät käsittelivät Taivassalon asiaa, mutta todistajia oli naapuripitäjistäkin, Rymättylästä saakka, joka ainakin myöhemmin kuului toiseen kihlakuntaankin kuin Taivassalo. Laivakunta ei siis olisi vastannut meidän tuntemiamme pitäjiä eikä kihlakuntia. On jäljellä se mahdollisuus, että laivakunnat olisivat olleet erityistä tarkoitustansa varten muodostettuja vero- ja oikeuspiirejä, joihin olisi kuulunut eri pitäjäin boleja, tai että laivakunta olisi jonkin suuremman piirin osa.

V.-Suomen laivakuntia mainitaan vielä myöhemminkin, Kaarle kuninkaan aikana v. 1450, tällä kertaa alkuperäisessä tehtävässään, kukin laivansa varustajana. Tällöin laivakuntia myöskin mainitaan sekä P.- että E.-Suomessa. Laivakunnista käytetty toisintonimi "kihlakunta" (härad) osoittaa, että itsenäinen laivakuntajako, jos sellaista on ollut, nyt oli hävinnyt ja että laivakunnan tehtävät olivat siirtyneet kihlakunnalle.[366]

Muudan lounaisilla seuduilla keskiajalla ilmenevä ruotsalaisalkuinen laitos oli kolmannes (tridung). Niitä oli täällä kahdenlaatuisia: maakunnan kolmanneksia ja pitäjän kolmanneksia.

Edellisen laatuisista kolmanneksista on ainoastaan kaksi vähäsanaista tietoa, joista toisesta käy ilmi, että V.-Suomessa,[367] ja toisesta, että Satakunnassa on keskiajan lopulla ollut maakunnan kolmanneksia.[368] Kun molemmat nämä tiedot koskevat veronkantoa, lienee mainittuja kolmanneksia pidettävä veronkantopiireinä. Satakunnan kolmanneksia koskevasta tiedosta päättäen olisi kolmanneksilla ollut määrätyt veronmaksuaikansa; ehkäpä juuri verojen määräaikainen perille vieminen oli kolmannesjaon pääkohtia; samanlainen tehtävä oli Ahvenanmaankin tridungeilla.

Pitäjän kolmannekset olivat keskiajalla hyvin tunnettuja etenkin Satakunnassa, missä uuden ajan alussa useat pitäjät (Eurajoki, Eura, Närpöö, Tyrvää, Karkku, Vesilahti ja Lempäälä) olivat jaetut kolmanneksiksi nimitettyihin verokuntiin. P.-Suomessa olivat Lapin, Uudenkirkon molemmat ja Vehmaan molemmat veropitäjät jaetut kolmanneksiin. Mitään muuta kuin alueellista eroa ei voi havaita pitäjäin kolmannesten ja neljännesten välillä. Kaikilla suomalaisilla alueilla ne olivat keskiajan tunnuksellisimpia verolaitoksia; niiden toiminnasta saamme myöhemmin nähdä lukuisia esimerkkejä.

Mutta pitäjän kolmanneksia ja neljänneksiä tavataan myöskin eteläisen Suomen ruotsalaisilla alueilla, vaikka ne siellä jo keskiaikana olivat joutuneet vallitsevan bol-jaon peittoon. Korpossa mainitaan 1460-luvulla neljä ilmansuuntain nimistä bolia sekä lisäksi "tridingsbol", johon näyttää kuuluneen kaksi pienempää bolia; sana kolmannes esiintyy vielä 1539 verokirjassa.[369] Sauvossa uudenajan alussa mainitaan 8 "puoiibolia", jotka myöskin esiintyvät 4 täysibolina.[370] Samanlaista suurempien bolien jakamista pienempiin "puoliboleihin" havaitaan keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa Nauvossa, jonka 5 kokobolia jakautuivat 10 puoliboliin.[371] Näille ilmiöille ei voida löytää muuta selitystä kuin että V.-Suomen ruotsalaiset saaristopitäjät muinoin ovat jakautuneet kolmeen tai neljään (tai useampaan) pääosaan, jotka vuorostaan ovat jakautuneet pienempiin verokuntiin (boleihin). Kolmannes- ja neljännesjaon vanhemmuutta osoittaa se, että bolit aina, mikäli voi havaita, mukautuvat noihin suurempiin verokuntiin. Näitä suurempia boleja on syytä pitää likinnä Ahvenanmaan suurempain markkakuntain ja etäämmästi Ruotsin hundarin neljännesten vastineina.

Myöskin Raaseporin läänin pitäjissä tavataan 1400-luvun puolivälissä vallitsevan bol-jaon ohella kolmannesjako; jokaiselta veroyksiöltä siellä näet kannettiin 1 äyrityinen (koko bolilta 20 äyrityistä) "kolmanneksen nautaa varten".[372] Hundarin neljänneksen nauta luultavasti tässäkin näköpiiriimme ilmestyy.

Porvoon lääni, kuten koko Viipurin linnan alue oli vielä uuden ajan alussa jaettu pieniin 10 veroyksiön muodostamiin nautakuntiin. Mutta Porvoon läänin ja Eänsi-Karjalan pitäjät olivat sen ohella jaetut myöskin neljänneksiin; näillä neljänneksillä oli puheena olevana aikana vielä pieni tehtävä liikenne- ja käräjälaitosten ylläpitämiseksi, muuten ne jo kokonaan olivat menettäneet merkityksensä.[373] Merkillinen tähän kuuluva muinaismuisto kuitenkin oli säilynyt Viipurin pitäjässä. Tämä pitäjä oli jaettu neljään neljännekseen, joissa kussakin oli kaksi tectemen nimistä miestä, jotka maksoivat kruunulle 4 1/2 markkaa kustakin neljänneksestä erityistä rahaveroa (tecktepnr).[374] Nämä omituiset veronmaksajat ovat muinaisia vanhoja veronkantajia. Kustaa Vaasan kirjelmässä v:lta 1558 Viipurin läänin asukkaille luetellaan "Tächtemen" muitten rahvasta rasittavain virkamiesten joukossa.[375] Voidaanpa vielä sanoa, minkälaisen verokunnan veroja nämä veronkantajat ovat koonneet. Viipurin pitäjässä oli uuden ajan alussa päälle 12 nautakuntaa, mutta paljon aikaisemmin siellä oli ollut vain 8 nautakuntaa, jotka kukin suorittivat linnaan lehmän. Pitäjän 8 veronkantajaa ovat varmaan olleet noiden 8 nautakunnan virkamiehiä. Sen tiedämme siitäkin, että Viipurista länteen olevalla rannikolla jo v. 1347 oli "tsekth" nimisiä pieniä verokuntia tai veroyksiöitä, joiden kunkin tuli suorittaa kuninkaalle leiviskä voita.[376] Varhaisempaan keskiaikaan näyttää kuuluvan se verokunta, josta "tectemen" nimiset veronkantajat olivat nimensä saaneet. Ymmärtääksemme 1300-luvun "tsekth" on ollut nautakunta tai sen edeltäjä.

Mutta tämä verokunta veronkantajineen on ruotsalaista juurta. Muutamain Ahvenanmaan (Ekkerön, Lemlannin, Lumparlannin ja Föglön) markkakuntain nimityksenä käytetään v. 1531 sanaa "techia" ja Uplannin laissa on hundarin neljänneksissä toimivilla kuninkaan veronkantajilla nimi "tækimæn".[377] Asiallisestikin Viipurin pitäjän kantopiirit ja kantomiehet vastaavat ruotsalaisia oloja — yksi todistus lisää L.-Karjalan rannikon muinaisesta ruotsalaisuudesta.