Vielä on selvitettävä puheenaolevain meriseutujen perustavia veroyksiöitä koskeva kysymys.
Vanhin tunnettu veroyksiö on koko vyöhykkeellä samanniminen ja samanlaatuinen kuin Ahvenanmaalla: veromarkka.
Tätä veroyksiötä (markaskatt, skattmark) mainitaan Suomessa ja Raaseporin läänissä jo vanhemmalla keskiajalla, vieläpä melkoista laajemmalla alalla kuin meille tunnetussa ruotsalaisessa asutuspiirissä.[386] Mitään erotusta tämän alueen ja Ahvenanmaan vanhimpain veromarkkain välillä ei voi havaita. Myöskin ostomarkat esiintyvät puheenaolevalla alueella (tapaukset 10, 11 ja 13) mutta veromarkan ja ostomarkan välillä on ainakin Uudellamaalla erotus suurempi kuin Ahvenanmaalla.
Vielä paljon myöhemmin tavataan maan markoituksen jälkiä tutkittavalla alueella. Varsinais-Suomen vanhimmassa maakirjassa niitä vilisee. Nauvon Lökholmin asukkailla ei ollut peltoja eikä niittyjä, vaan he maksoivat veronsa markkaluvun (marktal) perusteella, kultakin markkaluvulta 6 penninkiä.[387] Samoin maksettiin kahdelta Taivassalon saarelta veroa kultakin markan arvolta 6 penninkiä.[388] 6 ruotsal. penninkiä vastasi tanskalaisessa laskussa 8 penninkiä eli äyrityistä, joten tässä tapauksessa vero alkuaan luultavasti oli markkajärjestelmän tavallinen: äyrityinen markalta. Sekä pohjoisen että eteläisen V.-Suomen rannikkoseuduilla kylämittauksen ulkopuolelle jääneitä maakappaleita, kuten niittyjä, saaria ja moisioita, yleisesti verotettiin arvonsa mukaan, siten että suurimmassa osassa aluetta maksettiin äyri kultakin 10 markan arvolta,[389] mutta Kemiön-Perniön alueella äyri kultakin 6 markan arvolta.[390] Näissä tapauksissa näkee selvästi, ettei verotettava arvo ole johdettu verosta, vaan päinvastoin; yhtä selvää on, että markat näissä tapauksissa ovat käypiä hintoja, ostomarkkoja, ja että 10 ja 6 markkaa edustavat yhtä alkuperäistä veromarkkaa.
Perniön takaisilla seuduilla (Muurlan läänissä) tavataan markkajärjestelmän jatkuvaa kehitystä hyvin valaisevia esimerkkiä. Veroa otettiin täälläkin äyri 6 markan arvolta, mutta ei maanarvolta sinänsä, vaan tankojärjestelmään sovitetulta arvolta (kultakin 6 markan tangolta 1 äyri, 12 markan tangolta 2 äyriä j.n.e.). Samaa tapaa noudatettiin muutamissa Perniänkin kylissä.[391]
Kun tankojärjestelmäkin V.-Suomessa, niinkuin seuraavassa pääluvussa osoitetaan, mukaantui maan markoittamiseen, siten että tanko alkuaan vastasi veromarkkaa, on odotettavaakin, että myöskin tangon verona varsin yleisesti täällä tavataan tanskalaista äyrityistä vastaavat 6 penninkiä[392] tai (vanha) äyrityinen[393] tai sen myöhempi vastine äyri. Näitä tapauksia on maakirjassa niin lukuisasti, ettei niiden luetteleminen tässä voi tulla kysymykseen.[394]
Huvittava on Rymättylän Ovensaaren kylän suorittama vero, jota maksettiin äyrityinen tangolta ja kutsuttiin "sovittelupenneiksi";[395] se näyttää tarkalleen vastaavan Ahvenanmaan omituisia epäparimarkkoja ja jäännösäyrityisiä. Kuinka kotoinen tuo vanha markkaverosuhde 24:1 on ollut V.-Suomessa keskiajalla, havaitaan siitäkin, että useissa pohjoisen V.-Suomen pitäjissä uuden ajan alussa maksettiin työrahoja kultakin pääveron markalta äyrityinen.[396]
Täten olemme havainneet markkajärjestelmästä selviä jälkiä V.-Suomessa keskiajan varhaisemmalta kaudelta alkaen uudelle ajalle saakka. Näitä jälkiä olemme tavanneet maakunnan ruotsalaisilla ja niiden läheisillä suomalaisilla alueilla, varsinkin eteläisessä V.-Suomessa. Varmana on pidettävä, että lounaisen Suomen markkajärjestelmä on samanlaatuinen ja kehittynyt samanlaisissa oloissa ja samaan aikaan kuin Ahvenanmaan markkajärjestelmä. Suomalaisille seuduille tämä järjestelmä on levinnyt ruotsalaisista naapuriseuduista, sillä kuten seuraavassa pääluvussa näytetään, suomalaisilla seuduilla on aikaisemmin ollut vallalla "koukku"-järjestelmä.
Raaseporin läänissä käytettiin veromarkkoja ("skattmark", "markland") veroyksiöinä vielä uuden ajan alussa. Niistä olivat bolit muodostetut. Veromarkat täällä olivat alkuaan kaikissa suhteissa samanlaiset kuin lännempänä, mutta ennen 1400-luvun puoliväliä nostettiin täällä markkaluku kaksinkertaiseksi. Sellaisina, miksi Raaseporin veromarkat tämän veronlaskun kautta muodostuivat, ne pysyivät vielä uuden ajan alussa; ne siis eivät silloin olleet tavallisia rahakurssin vaihteluja seuraavia ostomarkkoja, vaan edustivat vanhempaa kantaa.[397]
Porvoon läänissäkin näyttää markkajärjestelmä olleen perivanha. Kun v. 1327 Stensbölen tila Porvoossa myydään "täydestä hinnasta",[398] niin sillä arvattavasti tarkoitetaan tilalla silloin ollutta pysyvää, kiinteää arvoa — markkalukua. Varsinaisia veromarkkoja ja samalla ostomarkkoja — mainitaan Porvoon läänissä vv. 1404 ja 1421.