Uuden ajan alussa Porvoon läänissä ilmenee omituisia veroyksiöitä. Läänin vanhimmassa verokirjassa selitetään talonpoikain maksavan rahaveroa ja muitakin veroja miesluvun eli "talonpojan rikkauden" mukaan, johon laskettiin kaikki talonpojan "irtaimisto" (lösöre), ja veroselityksessä lisätään, ettei Porvoon läänissä ollut koskaan toimitettu mitään muuta veronlaskua, vaan on jokainen pitäjä tiennyt tekemästään sopimuksesta, kuinka monta mieslukua siellä piti olla ja kuinka paljot kunkin miesluvun tuli maksaa.[399]
Täällä siis ei veroa maksettukaan maaomaisuudesta, vaan arvioidusta irtaimesta omaisuudesta. Minkälainen omaisuus tuli arvioitavaksi ja millä perusteella arvioiminen tapahtui, siitä Satakunnan verokirjat antavat tietoa. Satakunnassa näet ennen Kustaa Vaasan uutta veronpanoa otettiin rahavero talonpoikain "irtaimistolta", johon luettiin "elävä karja"; tämä irtaimisto arvioitiin "veromarkoiksi" siten, että yhdeksi veromarkaksi luettiin:
2 hevosta 8 hiehoa pari härkiä 32 lammasta 4 lehmää
ja kultakin sellaiselta veromarkalta suoritettiin veroa 2 äyriä.[400] Tämä karjamarkkavero oli maakunnan varsinainen päävero, ja tuotti kruunulle 2-3 kertaa enemmän kuin maaluvun mukaan otettu rahavero.
Samantapainen karjamarkkaluku kuin Satakunnassa oli uuden ajan alussa käytännössä myös Pohjanmaalla rahaveron maksamisessa. Verorahat, mm v:n 1540 verokirjassa selitetään, suoritetaan veromarkkaluvuttain ja luetaan veromarkkaan kaikki, mitä talonpoika omistaa irtainta ja kiinteää, tapahtuneen veronlaskun mukaan. Irtaimistoon luettiin täällä härät, lehmät, hiehot, lampaat tai kutut, ohrat, rukiit, maltaat, jauhot y.m., joista kukin seuraava ryhmä teki veromarkan:
2 härkää 3 puntaa rukiita
4 lehmää 4 " ohria tai maltaita
20 hiehoa 3 tynn. suoloja
20 lammasta tai kuttua
ja suoritettiin kultakin veromarkalta veroa 1 äyri.[401]
Karjanomistamista on muistontakaisista ajoista saakka käytetty veropohjana. Ruotsissa jo Gotlannin laki määräsi, että verot maan tarpeita varten oli maksettava maamarkkain ja irtaimiston (karjan) mukaan. Länsi-Göötanmaan lain myöhemmän lisäyksen mukaan oli 3 karjamarkan omistaminen ja äyrityisen kylvö täyden verokykyisyyden mitta.[402] Keski-Europassa karjanomistusverot olivat sangen vanhoja,[403] ja Ruotsissa sellaista mainitaan Margareta-kuningattaren aikana. Keskiajalla karja sitäkin paremmin sopi yleisen omaisuusverotuksen esineeksi, kun sillä yleisenä maksuvälineenä oli pysyvä kiinteä hinta, joka vain hitaasti muuttui. Tuskinpa "talonpojan rikkautta" paremmin olisi voitu arvostellakaan kuin karjan mukaan. Luultavaa kuitenkin on, ettei varsinaista karjaverotusta Suomessa keskiajalla yleisemmin käytetty, koskapa sitä vain harvoin mainitaan.
Karjan arvio keskiajalla oli samalla myöskin verraten oikea maan arvio. Keskiajalla kuului — ja kyläomistuksen vuoksi täytyi kuulua — määrätyn suuruiseen tilaan määrätyn suuruinen karja. Niinpä lampuotitiloilla silloin tavallisesti pidettiin määrätynsuuruinen karja. Senvuoksi siirtyminen karjamarkoista varsinaisiin maamarkkoihin Porvoon läänissä 1540-luvun alussa ei ollut mikään mullistus. Päinvastoin näyttävät maamarkat täällä niinkuin muuallakin olleen alkuperäisiä ja karjamarkoitus vain ikäänkuin maamarkoituksen täydennys.
Todellisuudessa olivat maahan perustuvat veromarkat Porvoon läänissäkin muitten veroyksiöiden, etupäässä savujen, perusteena. Savujen suuruus määrättiin veromarkoissa ja kun lukuisissa tapauksissa samassa kylässä tavataan kolme 1\3, neljä 1/4, viisi 1/5, kuusi 1/6 vieläpä seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista ja kaksitoista 1/7, 1/8, 1/9, 1/10, l/11 ja 1/12 veromarkan suuruista savua, niin on selvää, että nämä osat ovat kuuluneet samaan kokonaisuuteen, muodostaneet täyden veromarkan.[404] Erittäin huomattavia ovat myöskin Porvoon läänin veromarkkain hintailmoitukset, joiden mukaan monessa kylässä veromarkan hinta oli tuo muinaisaikoja muistuttava 24 markkaa, harvoin yli 40 ja harvoin alle 9 markkaa, mutta yleensä samoilla seuduilla hyvin tasainen.[405] Tällöin oli siis läänissä olemassa vielä vanhat veromarkat ja ostomarkat. Mullistuksen Porvoon läänin vanhoissa oloissa sai aikaan vasta se Kustaa Vaasan toimi, jonka kautta pitäjäin vanhat maamarkkaluvut, 64-75 veromarkkaa pitäjässään, nostettiin pian kolminkertaisiin määriin.[406] Sen kautta tämä veroyksiö menetti viimeisetkin yhdykkeensä muinaiseen markkajärjestelmään.