"20 savulta": 8 talonpojalta (nautakunnalta) 1 nauta 1 nauta 2 lammasta 2 lammasta 1 leiv. voita 1 hanhi 2 leiv. silavaa
Näissä veroluetteloissa ilmenevä erilaisuus johtuu osittain paikallisista omituisuuksista. Ahvenanmaalla maksettiin kaurain sijaan ohria, koska kauraa ei Ahvenanmaalla viljelty. Hanhien suorittaminen veroksi oli uuden ajan alussa yksinomaan Ahvenanmaahan ja Suomen lounaiseen ruotsalaiseen alueeseen rajoittuva tapa. Niiden ja kalain puuttuminen 1387 v:n listasta osoittanee, että tämä lista on kuulunut Suomen mantereen seutuihin, lähinnä kaiketi Turun linnalääniin. Huomioon ottaen nämä paikalliset eroavaisuudet käypi luettelojen yhtäläisyys ja vanhimpain kinkerien laatu yhä selvemmäksi.
Emme tiedä, tuliko v:n 1387 apukinkeri pysyväksi, vai jäikö se tilapäiseksi apuveroksi. Kuinka lieneekään, ylimääräisten kinkerien maksaminen näyttää jo 1300-luvun loppupuolella, ja vielä enemmän seuraavan sataluvun alkupuolella olleen yleinen vaiva maassamme. Tähän kuuluviin oloihin luo valoa Eerik Pommerilaisen v. 1419 Turun läänin asukkaiden valitusten johdosta antama kirje, jossa lausutaan:[685]
"Samoin tahdomme, ettei heille (talonpojille) panna mitään kinkeriä, kyyditystä tai kestitystä, paitsi kun niin on, että me eli rakas puolisomme Filippa itse olemme siellä maassa, eli meidän erityiset kirjeet siitä käyvät; mutta kun voutimme ratsastaa veroamme kokoamassa, että hän silloin niin ratsastaa ja toimittaa, ettei siitä koidu rahvaalle rasitusta ja vahinkoa."
Tässä kirjeessä ei ole puhe vanhasta kuninkaankinkeristä, joka tietenkään ei enään ollut silloin tällöin maksettava, vaan pysyvä vero. Kysymys on jostakin uudesta kinkeristä, jota oli ruvettu vaatimaan entisen veron lisäksi. Kirjeen sanoista päättäen oli laki tai perintötapa Suomessa sellainen, että tätä uutta kinkeriä oli maksettava ainoastaan kuninkaalle, ja vain silloin kuin hän itse oli käymässä maassa tai erityisesti sitä vaati. Muinaisen kuninkaankinkerin alkuperä oli unohtunut ja uusi kuninkaankinkeri alkanut kehittyä.
Mutta voudit ja muut herrat rikkoivat jo tätäkin sääntöä. Hekin olivat ruvenneet vaatimaan itselleen kinkerejä ja kyytejä, pääasiallisesti kaiketi käräjätilaisuuksissa. Tätä kasvavaa käräjäkinkeriä (nimismiesveroa) vastaan oli 1419 v:n kirje tähdätty, sitä vastaan se koetti talonpoikia suojella.
Saamme kuitenkin nähdä, että tämä suojelu jäi tehottomaksi.
Tähän lyhyeen esitykseen kuninkaankinkerin yleisestä kehityksestä Suomessa liitettäköön muutamia paikallisia piirteitä kinkeriveroista uuden ajan alussa, jolloin vielä keskiajan tavat tässä kohden näyttävät olleen vallalla.
Varsinais-Suomessa tavataan hyvin selviä jälkiä vanhasta kuninkaankinkeristä. Bolien mukaan suoritettiin ja oli Turun linnaan vietävä:
1 lehmä 2 lammasta 2 karitsa 2-6 kanaa