Pakkolunastuskustannukset tästä radasta, verrattuina Tornion-Lyngenin rataan, olisivat aivan mitättömän pienet, se kun tulisi kulkemaan miltei yksinomaan Suomen valtion omistamia metsämaita paitsi pienen matkan Ounasjoen varrella, jonka asukkaat luultavasti olisivat halukkaat tätä tarkoitusta varten luovuttamaan ilmaiseksi tarvittavan rata-alueen.
Empimättä olisi tällä matkalla monia arvokkaita vesiputouksia — mainitakseni vain Paatsjoen voimakkaat kosket ja putoukset — jotka helposti radan valmistuttua saataisiin teollisuuden palvelukseen.
Vaieten ei myöskään voi sivuuttaa sitä raaka-aineitten runsautta, mitä olisi tämän radan varrella ja mikä voitaisiin edullisesti käyttää teollisuuden hyväksi, jos rata kerran saataisiin rakennetuksi. Tällä alueellahan ovat Suomen valtion suurimmat metsäalueet ja lisäksi osa sellaisissa paikoissa, joista ei edes arvottomamman puun hakkuu ja uitto kannata.
Ikävä seikka on myöskin se, että me kotimaassa tiedämme vähemmän ja toivomme yhäkin vähemmän tämän tien varrella olevista malmi- ja kultakaivoksista, joihin kumminkin useat siellä vuosikausia toimineet ulkomaalaiset kiinnittävät huomionsa ja toiveensa ja joista radan valmistuttua voitaisiin varmastikin saada koko joukon rikkauksia.
Sanotaan ehkä, että maassa on nyt muuta tehtävää kuin Jäämeren satamain ja rautateitten suunnittelemista. Siihen vastaamme, että nyt juuri, kun seisomme valtiollisen itsenäisyytemme alkupäässä, kun juuri olemme päässeet suuresta sisällisestä onnettomuudesta, kun kansan kaikki voimat ovat äärimmilleen jännittyneet, kun sadan ja satain vuosien säästetty ja hillitty tarmo vihdoinkin pääsee purkautumaan, nyt juuri on aika suurtekoihin, nyt on sellainen hetki, jolloin muitten suurten tehtäväin joukossa Jäämeren kysymyskin on ratkaistava sillä ainoalla tavalla, jolla se todella voi tulla ratkaistuksi — ajanmukaisen sataman perustamisella Itä-Varankiin ja suuren rautatien rakentamisella Rovaniemeltä sinne.
Nyt tai ei koskaan.
JÄÄMEREN KIRJALLISUUTTA.
Seuraavassa ei luetella lähimainkaan kaikkea Suomen Jäämeren kysymystä koskevaa kirjallisuutta, vaan ainoastaan se tärkein kirjallisuus, jota tätä teosta varten on voitu hyödyksi käyttää.
Suomenkielistä kirjallisuutta.
Ahlqvist, Aug., Kalevalan karjalaisuus. 1887. Ailio, Julius, Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla. 1899. Brehm, A.E., Pohjoisnavalta päiväntasaajalle (ss. 1-24 Lintuvuoret Pohjolassa, 25-44 Tundra ja sen eläinmaailma). 1891. Cajander, A.K., Suomen kartasto 1910 (Karttalehti n:o 20 Lapin kasvillisuusvyöhykkeet). 1911. Ervasti, A.V., Suomalaiset Jäämeren rannalla. 1884. Grotenfelt, Kustavi, Suomen historia uskonpuhdistuksen aikakaudella 1521-1617 (ss. 265, 290, 385-386 Ruotsin ja Venäjän Jäämerta koskevia sopimuksia). 1902. Ingman (Ivalo), Santeri, Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka I (väitöskirja). 1894. Ingman (Ivalo), Santeri, Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka vuosilta 1603-1613 (Hist. Arkisto XIV). 1895. Inha, I.K., Maantiede ja löytöretket I (ss. 214-220 Pohjan miesten retket Vienaan, 229-245 Amerikan ensimäiset löytäjät), II (ss. 438-457 Koillisväylä. 457-462 Luoteisväylä). 1912-1914. Ivalo, Santeri, Juho Vesainen. Romaani. 1909. Koskinen, Yrjö, Suomalaisten uutis-asutuksesta Jäämeren rannikolla (Kirjall. Kuukauslehti 1868, ss. 63-69). Nansen, Fridtjof, Pohjan pimeillä perillä. Norjalainen Napaseuturetki 1893-1896. I-II. 1897. Nansen, Suksilla poikki Grönlannin. 1896. Nybergh, Hugo, Jäämerenrata (Uusi Päivä 1918: 10). Rosberg, J.E., Lappi. 1911. (Samzelius, Hugo,) Arkkienkelin kaupunki (U. Suometar 1901, 14 p. maalisk.). Sarva, Gunnar, Suomen pääsy Jäämerelle. Selonteko kysymyksen aikaisemmista vaiheista. Senaatin Kulkulaitostoimituskunnan toimesta laadittu. 1917. Ståhlberg, Ossian, Jäämeri-satama (Uusi Päivä 1918: 16). Thauvon, J.F., Matkamuistelmia Venäjän Lapista. 1868. Tietosanakirja, art. Kuollan niemimaa, Lappi, Napamaat. Tornberg, Ali, Rautatie Pohjois-Jäämerelle (Perä-Pohjolainen 1917: 71). Viitanen, F.O., Pohjois-Ruotsin suomalaiset. 1917.