Kadut täällä ei kiiltäne kullasta, ei nunnia vaaleita näy; puun oksilla bulbulit laulelevat, kukkakummuille aatteemme käy.
Nirvana
Pyhän Gangeen rannoilla valtavan, mi Indian suuren on kehto, käy bramiini miettien nirvanaa: vain puhtaat sielut sen helmaan saa. Elo ain' yhä uuden on ehto.
Toki vapaus kaukana häämöittää, ikityhjyyden viileä lehto. Mikä nirvana on, mitä autuus on? ikihaaveiden mailmako loppumaton, utupilvissä uinuva ehtoo?
Olympolaisia
Oon käynyt jo kaikissa taivaissa,
vaan unohtui Olympos aivan.
Sen jumalat maassakin vierailee.
Siis tokko se maksaisi vaivan?
Mä Venuksen tunnen, oon Bacchuksen
vilahdukselta nähnynnä kerran
ja "flammani" luota ma äskettäin
jo yllätin Jupiter-herran.
Hän sopersi jotakin sateesta,
muka suojaa ol' etsinyt sieltä.
"Älä, veikkonen, Junolle sanaakaan!"
näin kuiskaten poistui hän tieltä.
Houreita
Vain sitten mä kultaa pyytäisin.
jos se maailman ostaa voisi.