Jo nouse, oi! jo salamoi sun valos yli kansain muiden — sun Herras sulle armon soi, sä jalo joukko valituiden!
Sä nouse, sinun säteesi
on valaisevat pakanoita
ja mailman prinssit, kuninkaat
sun korkeuttas kunnioittaa.
Sun silmäs nosta, katseles:
kuink' yli maiden, meren aavan
sun poikas palaa, tyttäres.
Jo parvi kotiin saapuu taaja.
On Libanoni loistossaan, sen seetrit, palmut voitokkaina kuin juhlapuku pyhän maan. Sun kunniasi kestää aina!
KUN OKSAT AKKUNAHAN LYÖ
Kirj. M. Eminescu
(Suomennos rumaniankielestä)
Kun oksat akkunahan lyö
ja poppelit sen alla
jo verhoo vaipallansa yö,
oon miellä oottavalla.
Kun tähdin väikkyy virran vuo
ja järven tyyni pinta,
sä silloin saavu kultas luo
ja rauhoita sen rinta!
Kun kuuhut pilven lomasta jo pilkistääpi esiin, mun valtaa kaiho tunnelma ja silmät käyvät vesiin.