Jos aina oisit luonain, kaunokainen, ja lemmenloihtujas mun kuulla soisit, sä rakkaudellasi, sillä vainen, mun rintahani levon, onnen toisit.
Mun pääni painuneena hartioillas mä levähtäisin elon ongelmista, mun verhoaisit otsan kutriloillas —
Näin uinuisin. Ja nektaria oisi mun sielulleni välke katsehistas, kun huultes hymyn suudelmilla joisin.
ILTASOITTELU
(Suomennos italiankielestä)
Kun eilen neidolleni lempimälle mä huviketta mielin laulamalla, niin mandoliinin otin ma ja hälle sen soinnuttelin akkunansa alla.
Mä hänen, ihastuksissansa tälle, jo mulle kätösellä valkealla noin luulin viittailevan empivälle ja lemmenlehden luovan armahalla.
Ja kas! hän käärii, viskas kaunokainen jo mulle paperin, min poimijaksi mä riemusyömmin riensin luottavainen.
Vaan haipuipa mun mielein haikeaksi — kaks' löysin lanttia! mun oli nainen tuo luullut soittoniekaks kulkevaksi.