— Sen voi ainoastaan vänrikki tehdä.
Ja seuraus oli, että Runeberg, joka ensin oli aikonut ottaa Topeliusen sanat kokoelmaansa, kirjotti kuin kirjottikin oman runon, pannen porilaiset itse laulamaan.
Jos siis ainakin muutamat toisen kokoelman tarinat ovat syntyneet satunnaisesti saaduista aiheista, niin sopii kuitenkin kysyä, eikö tämänkin kokoelman runojen syvintä juurta ole etsittävä runoilijan tunne-elämästä runojen syntymisaikana. Ja samalla on kysyttävä eroaako tämä kokoelma jossakin kohden edellisestä.
Toukokuun 13 päivänä 1848 laulettiin Maamme laulu Paciusen säveltämänä ylioppilaiden kevätjuhlassa, Cygnaeus piti kuuluisan puheensa isänmaalle ja Topelius sepitti juhlan johdosta runonsa Suomen nimi. Valtaava isänmaallinen innostus täytti mielet, varsinkin kun samaan aikaan useassa Europan maassa näytti koittavan uusi päivä kansojen vapaudelle. Varmaan siis Runeberg ensimäisen tarinakokoelman ilmestyttyä saattoi tuntea vielä suuremmassa määrässä kuin ennen että hän oli laulanut kansansa sydämestä ja ilmaissut sen pyhimpiä, elinvoimaisimpia tunteita.
Mutta isänmaan olot muodostivat jyrkän vastakohdan tälle innostukselle.
Aikaa yhtä hyvin kuin runoilijaa kuvaa sattuvasti Runebergin ottelu sensuurin kanssa, kun tarinain ensimäinen osa oli valmis painoon.
Sensorina oli kreikankielen professori N.A. Gyldén, Runebergin entinen kilpatoveri apulaisvirkaa hakiessa. Suurin osa kirjaa oli jo painettu, mutta lopussa oli muutamia paikkoja jotka epäilyttivät Gyldéniä. Runeberg silloin kävi sensuurikomitean puheenjohtajan luona, joka ei ollut sen vähempi mies kuin yliopiston sijaiskansleri, senaattori ja kenraali J.M. Nordenstam. Tämä vaati ensiksi pari pienempää muutosta: Kuninkaassa sanottiin että Viapori oli menetetty "halvan kavaltamisen kautta", ja Döbeln kysyi: "Kuin käy sun sitten, kansa poloinen?" Nämä paikat Runeberg heti muutti, pannen edellisen lauseparren sijaan "se pylväs kaatunut", ja toiseen paikkaan "väki urhoinen". Mutta lopuksi Nordenstam tahtoi muutettaviksi Döbeln runon loppusäkeet, alkaen sanoista "Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu". Runeberg silloin jyrkästi kielsi:
— Niitä en muuta.
Nordenstam puolestaan pani kovan kovaa vastaan ja vastasi ettei koko teosta saataisi julaista, jollei muutosta tehtäisi. Runeberg sanoi silloin tyynesti:
— Jääköön sitten julkaisematta.