Samaa ystävällisyyttä ja ihmisarvon kunnioittamista muutkin osottavat toisilleen. Ainoana poikkeuksena on loismies Paavo, joka pitää itseänsä kerjuria "etevämpänä"; mutta Pietari tästä vain naurahtaa ja muistuttaa Paavolle:
Paavali veikko, mi oikeus on, sitä muilt' älä kiellä; köyhäkin uunin päällä on Luojan suojelemaisna.
Pietari itse taas sanoo että "häpy mulle se ois pitäjässä" jos antaisi Aaron jalkaisin kulkea pimeässä kartanoon, "kun vielä on sälköjä mulla".
Annassakin voisi huomata hiukan tyytymättömyyttä ihmisten välisiin suhteihin. Kun Pietari oli "hirvet kaatanut useimmat", niin hänen täytyi tyytyä,
jos taljasen yhden sait yli sen min muut, kun herrasi vei enäpuolen.
Mutta kun Pekka vastaa siihen "hymysuin", niin näemme ettei asia ole niinkään kamala. Tyytyyhän muuten Annakin tähän:
Mutta se sikseen jää; mies köyhä on renkinä rikkaan.
Tämä on hänestä luonnollinen asianlaita. Eikä hänen köyhyytensä olekaan kovin vaarallinen; kohta senjälkeen hän valmistelee illallista veljelleen
hänt' ilahuttaaksensa ja näyttääkseen tavaroitaan.
Ja joka tapauksessa runoelma loppuu siihen että