niin koko hänen siivoutensa joutuu auttamattomasti naurunalaiseksi. Ja tässä, samoinkuin kertomuksessa kaupunkilaiselämästä, koko kieroon joutunut kultuurielämä samalla alenee arvossa verrattuna luonnonihmisten vapauteen.
Sitävastoin, kun Matti nuhtelee Pietaria siitä että
suutasi tahraat liehien aattelematta, ja kiusaat siivoa neittä,
niin on nuhteilla siveellinen syynsä, jonka me hyväksymme — niinkuin Helvikin tekee.
Samoinkuin seurustelutapa, niin tunteitten ilmaisutapakin on kauttaaltaan luontoperäinen. Muistettakoon vain kuinka Anna Aaron ensimäisen kertomuksen jälkeen
puisteli päätään, nyyhki ja niistihe, rientäen aittaan, lihaa, muikkuja, voita ja kaljaa toi, sekä pöydän täytteli ruo'illaan; mut niskast' Aaroa vanhaa, vaikk' oli kyllänen ennestään, taas työnteli syömään.
Matti puolestaan samaten suoraan tunnustaa tahtovansa, jos menee toisiin naimisiin, saada
riemua rakkauden, punaposkia, jotk' ovat immen parhaat myötäiset, mitä voimasa mies haluaapi.
Kuulee välistä uudenaikaisten naisten väittävän tätä naiselle alentavaksi: pitäisihän miehen muka etsiä naisessa muuta ja parempaa. Mutta jos ottaa huomioon Matin sanat "voimasa mies", ja muistaa miten hän on runossa kuvailtu, niin näkyy että hän on aivan samalla kannalla kuin Kyllikki, joka lausuu (Kal. 11: 181-186):
Mie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni, tahon muo'on muhkeamman muhkeille muo'oilleni, sekä kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni.