Ja sitäpaitsi on muistettava että Matti, selitettyään mitä hän itse haluaa, kohta lisää:
Taas varon, että jos yksistään oman onneni vuoksi
nuoren nain, niin huimana hän lyö lapsia laimin.
Tässäkin siis luontoperäisyyden rinnalla siveellistä vakavuutta. Kaikilla näillä ihmisillä on sydämen pohjalla elävinä siveelliset periaatteet. Ja siitä seuraa arvokkuus ulkonaisessa esiintymisessäkin, joka pistää sitä enemmän silmiin, jos suomalaisia verrataan ryssiin, jotka hyppelevät ja välistä "päissään kaatuvat maahan".
Mutta koko elämänkatsomuksessakin huomaamme suomalaisten ja ryssien välillä samallaisen eron. Hyvänä esimerkkinä siitä ovat molempien puhemiesten, Ontron ja Pietarin, tarjoukset Helville.
Ontro ensiksi kehuu Topiaksen kauneutta, etenkin hänen partaansa, sitten hänen tanssiaan. Senjälkeen hän selittää minkä tähden ryssät välistä juovat liian paljon, ja lopuksi hän, kauppias, tarjoo Helville "sulkkua vaatteeksi sekä ruplia ruoaks". Pietari taas ensiksi hänkin kertoo Matin "kiinteät, irtaimet, mitä kaikkea häll' on"; mutta tärkeämpi hänelle on jo ennakolta sopia siitä kuinka onnellinen avioliitto on solmittava, nimittäin niin että molemmat aviopuolisot ovat toistensa vertaisia ja kummallakin on oma toimintapiirinsä, jonka asioissa toinen myöntyy hänen mielipiteeseensä. Samoin Anna esiintyy miehensä vertaisena, ja samalle pohjalle Sakariiaskin rakentaa kehotuksensa äskenkihlatuille.
Sentähden runoelmassa ylistetäänkin kotia ja sopusointuista kotielämää ihmisen korkeimmaksi maalliseksi hyväksi.
Siksipä neitosen on sulosimpana toivona päästä perheen äitinä toimeamaan sekä säysyä miestään palvelemaan, pakotettuna ei, vaan rakkaudesta.
Niin Helvi sanoo, ja Ontronkin mielestä Pietari on kolmasti autuas, koska
silmäsi rauhasan eess' on vilpitön eukko ja lapset sievät katsoa niin kuin virran kukkiva penger.
Ja Pietari tämän onnen oivaltaakin,