Malmfelt oli nuoruudessaan virkauralla saavuttanut varatuomarin arvonimen. Hän oli tunnettu perustuslaillisista mielipiteistään, ja hänen monipuoliset yhteiskunnallis-valtiolliset kirjoituksensa sanomalehdistössä, varustettuina nimimerkillä O. E. M., herättivät aina melkoista huomiota. Eduskunnassa hän oli ollut henkilö, jonka lausunnoilla oli pontta ja ryhtiä.
Herra Wallenberg taas piti kiinni "Suomen todellisista sivistystraditsioneista", ja hänen oma ruotsinkielinen sanomalehtensä oli ainoa puolueeton lehti.
Lahisten herran äskeinen menestys nyt löi häntä päähän. Liköörikin alkoi tehdä vaikutustaan.
"Ei, chilesalpietaria en ole käyttänyt, — en kainiittia, en fosfaatteja, enkä mitään vierasta apulantaa. Minun maahenkeni on jotain ihan toista, — ihan uutta! Se on sitä todellista maahenkeä! Olen kaikessa hiljaisuudessa miettinyt asiaa ja kokeillut. — En puhu kellekään mitään. — Minä olen vielä kokeilujen kannalla. — Kymmenen päivän päästä leikkaan rukiini. Hypoteeseista ja teoriioista tulee todistettu tosiasia. Silloin kirjoitan minäkin sanomalehtiin, veli Malmfelt! Ja kirjoitan jouluksi uuden käsikirjan maanviljelijöitä — myöskin veli Ruuthia varten!"
"Jos et osta — apulantaa, niin laitatko lantaa — *ilmasta*, niinkuin norjalainen — patentti-insinööri?" Herra Ruuth nauroi epäuskoisen ylenkatseellisesti.
"Niin juuri, ilmasta, mutta Lahisten patentin mukaan!"
Keskustelu alkoi muuttua yhä isoäänisemmäksi; maanviljelijät kehuivat ja valehtelivat apulantojensa vaikutuksista. Salpietarit ja superfosfaatit rakeilivat, tuomaskuonat pölisivät ilmassa.
Herra Wallenberg oli käynyt yhä kerskuvammaksi. Hän saattoi nyt päästä kostopuolelle viime-öisen huonon onnensa jälkeen.
"Ymmärrän kyllä, että Malmfelt otti puheeksi koko asian, vain urkkiakseen salaisuuttani tietoonsa. Vaan enpä ilmaise mitään. — Ja keinoistani ei, lempo vie, kukaan ota selkoa. Ei kukaan! Oma väkenikään Lahisissa ei niitä tunne. — Olen tehnyt kokeiluni juuri Pässinmutkassa, voidakseni paremmin verrata toisiinsa eri maanviljelystapoja. Kokeiluni käsittää seitsemän hehtaarin maa-alan. Itselläni on Pässinmutkassa yksi hehtaari — hm — indifferenttiä. Ja ympärillä on koko Holman ruis — indifferenttiä."
Tämä oli jo melkein loukkaavaa. Malmfelt heti iskikin asiaan.