"Äiti odottaa. — Hyvää yötä nyt!" Hän riensi portaille.
"Tulen tänä iltana valveillani näkemään kauniita unia, neiti Signe", sanoin hänen jälkeensä.
Ovella hän kääntyi takaisin: "Niin minäkin, herra Viktor Pohjamo!"
Avoimessa ikkunassa istuin huoneessani vielä kauvan valveilla.
3
Ponnahdin vuoteeltani pystyyn, kuin joku asia olisi unessa minulle äkkiä selvinnyt. — Mikä se oli? — Olin eilen ollut raukkamies! Tärkein elinkysymykseni on nyt jo tänään ratkaistava!
Kello oli vasta neljä, ja aamuaurinko paistoi hauskasti huoneeseen. Pukeuduin nopeasti, avasin ikkunaoven ja astuin huoneeni edustalla olevalle parvekkeelle Oli keveä hengittää, aurinko oli jo alkanut karkoittaa yön utuisia harsoja. Tuoksua, vihannuutta, väriloistoa oli ympärilläni; — valkoisia, sinisiä, kullankeltaisia, tummanpunaisia kukkia väikkyi puutarhassa. Lehtokertut livertelivät vanhain saarnien ja korkeiden koivujen oksilla.
Alakerrassa ikkuna kirahti. Setä Malmfelt, puolipukeissa ja sikari suussaan, kurkisti ulos.
"Aha, oletko jo hereillä? Sepä hauska. — Hyvää huomenta! — Tulenkin heti luoksesi sinne."
Hän astui huoneeseeni, puolileikillinen ilme kasvoissaan. "Näyttää siltä, kuin hyvä omatunto saisi ihmiset hereille, yhtä hyvin kuin pahakin. Pelkään, että minussa on hiukan niinkuin itsesoimausta ja talonpoikaiskatumusta."