"Kuka on Nukarinen?"
"Lahisten pehtori. — Useana aamuna keväällä, jo kello neljältä, — ihmisten maatessa, — olivat kahden Pässinmutkassa. Lahisten patroona oli itse mukana, ja pehtori kylvi, mitä lienee kylvänytkään! Hän ensin sanoi kylväneensä heinänsiementä laihoon, mutta kun minä ajoin sen valeeksi, puhui hän hiirenherneistä. — Mutta tottahan minä tiedän, miten hiirenherneet lentelevät pitkin."
"Mitä Viiklunti itse arvelee?"
"Minä luulen, että Lahisten patroona on kovasti kieltänyt pehtoria puhumasta kellekään halkaistua sanaa konsteistaan. — Että heillä konstit on ollut, sen kyllä näkee Pässinmutkan rukiista. — Ja parina aamuna kävivät pellolla oikein vesiruiskujen kanssa."
"Mitä muut siitä puhuvat Lahisten kartanossa?"
"Kaikki tehtiin salassa. Kukaan ei tiedä asiasta mitään. Ainoastaan
Alviina" —
"Kuka on Alviina?"
Rehellisen Viklundin naama levisi päivänpaisteiseen hymyyn. "Hänellä on niinkuin ylihoito navetan puolella. On käynyt karjakkokoulua. — On niinkuin parempia." —
"No niin Alviina —?
"Lahisten patroona on uskotellut hänelle, että lehmät lakkaavat lypsämästä, jos päästää ketään sivullista navettaan. Navetanlattiaa Alviina itse pesee aamuin illoin Jordanin vedellä, jota muka Aaron ja ylimäiset papitkin olivat antaneet kansalle. — Kerran lauantai-iltana Alviina vielä oli navetassa, ja minä menin sinne häntä hakemaan. Hän oli heti vastassa ovella ja kielsi kivenkovaan minua tulemasta sisään. Kun sanoin, 'älä nyt ole tuhma', hän rupesi itkemään ja vakuutti, että lehmät olivat pitkin vuotta antaneet parempaa maitoa kuin ennen, ja että Jordanin vesi heti menettää tehonsa, jos tulen kynnyksen yli. — Piispa itse kuuluu niin sanoneen! — Myös hän ei olisi nytkään saanut puhua Jordanin vedestä mitään. Kun minä rauhoitin häntä ja sanoin, 'ethän sinä olekaan puhunut siitä mitään', niin hän sanoi: 'En olekaan, sillä muuten saisin patroonalta sellaisen kyydin, että saisin hakea itseni ja kamssuni maantieltä yläveräjän takaa! — Ne on just'ikään patroonan omat sanat!'" —