Hän mummonsa kanssa tuolla
On torpassa Kaunis-Maisu.
Niin köyhä ja raihnas on mummo,
Niin tyttö arka ja vaisu.
Ruis kypsänä raskain tähkin
Se nuokkuu ikkunan alla.
"Voi, lasta ja voi, mua, raukkaa! —
Tänä yönä on viljassa halla".
— "Ja hei, pojat, sirpit käteen,
Ja hei, pojat, sukkelat työssä!
Me Maisun mummolle viljan
Nyt leikkaamme talteen yössä!"
On siinä kuiske ja huiske,
Yöss' sirpit välkkyvät varkain,
Ja kuhilaille se nousee
Jo vilja kultaisten sarkain.
Mut yksi on pojista sorjin —
Hän kiihkeinnä leikkaa viljaa,
Yks kuiskivi innokkaimmin:
"Ja hiljaa vain, pojat, hiljaa!"
He mökille salaa saapui,
Kun vilkkuili iltatähti;
Oli aamu, kun poiat uljaat
Kukin omaan työhönsä lähti.
Ja Maisu jo herää ja kuuraa
Hän ikkunast' empien lykkii:
"Voi, herttainen mummo — nähkää!"
Ja hän outoa onnea sykkii.
1901.
TALON VAARI.
Ei, kuulkaa vanhaa vaaria vain:
Ei osaa poikamme raataa.
On heillä tolkuton kiire ain;
Se työtapa talon kaataa.
Ei tän-ajan miehet tyynesti tenää,
Ei löydy jäkkäniskoja enää,
Kuten vielä nuorena ollessain —
Nyt vain se on kiire ja kiire vain.