Kuin kultaverkkoja kutoo
Joka oksalle sädevuo,
Ja puista kun piskoja putoo,
Kuin rubiinit säihkyy nuo.
Se haipui kauas sumuun
Jo äskeinen ukkossää,
Ja salon hauskaan humuun
Mun untuu viileä pää.
1901.
KYNTÖRASTAAN LAULUA.
"Tui, tui, tui, sie!
Vaimo ja mie, vaimo ja mie,
Eikös meill' oo riemu, jotta —!
Totta, totta, totta"!
Soi kuusesta laulu, ja keikkuvan näin
Puun latvassa kyntörastaan;
Se yöhön helkytti riemupäin,
Ja kaiku se helkkyi vastaan.
Mut laulaja otti jo kaiusta kiin
Ja sen kanssa nyt kilpailla koittaa;
Se onnessa, innossa tahtoi niin
Tuon vieraan kumppalin voittaa:
"Mi'un vaimo, mi'un
— Eipäs si'un! eipäs si'un! —
Hellä on ja silmän sirkku,
Virkku, virkku, virkku!
"Vait, vait, vait, vait!
Häijyn sait, häijyn sait!
Tartuit kiinni kitupiikkiin,
Kiikkiin, kiikkiin, kiikkiin!"
Mut kaiku ei antanut myöten vain,
Ja kiista ei päättynyt laisin,
Ja viimein mä itse jo innoissain
Siin yhdessä kiistellä taisin!