HYVÄSTI, MAINE SKOTTLANNIN.
(Robert Burns).
Hyvästi, maine Skottlannin
Ja vanha voimas tunto!
Hyvästi, Skottein nimikin
Ja miehen mieli ja kunto!
Miss' soluu Tweed ja mereen saa,
Miss' Sark käy Solwayta kohti,
Nyt Englannill' on rajamaa —
Rutiruojat ne maatamme johti!
Mit' taistot kaikki ei tehneet kai,
Ei väkivalta ja kettuus,
Nyt lahjusrahat aikaan sai
Ja harvain kurjien pettuus.
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan,
Ja uljuus meissä hohti;
Mut vieras kulta lannisti maan —
Rutiruojat ne maatamme johti!
Oi, miks tän päivän nähdä sain,
Kun maan he möi ja osti!
Ois harmaa pääni vaipunut vain,
Kun Bruce ja Wallace kosti!
Mut rohkein päin mä huudan näin
— Ja ken sit' eittää tohti —:
Maan petos löi ja kultaan möi —
Rutiruojat ne maatamme johti!
LORELEI.
(Heinrich Heine).
En tiedä, kuinkahan lienee,
Kun murhe mun valtaa näin;
Sen vanha tarina tiennee,
Mi ei mene mielestäin.
On vilpas, päivä jo peittyy,
Rein-virta tyynenä on;
Vain vuoren huippuhun heittyy
Säde ilta-auringon.
Siell' istui neito nuori
Tuoll' yllä tenhossaan;
Ja kultasäihkeessä suori
Hän kultakutrejaan.