Hän suori ne kultaisin kammoin,
Vain laulua laulellen;
Sen sävel on unhottu ammoin,
Ja on valtavan tenhoinen.
Rein-laivurin nuoren mieltä
Saa hurjahan kaihoon tuo;
Hän ei näe kallionkieltä,
Vain ylös hän silmänsä luo.
Kai pohjahan nielussansa
Veet venhon ja laivurin vei;
Ja sen lumolaulullansa
On tehnyt Lorelei.
MA LAULUN SIIVILLÄ KANNAN.
(Heinrich Heine).
Ma laulun siivillä kannan
Pois, lemmittyin, sinut pien',
Ja sinne sun Ganges-rannan
Ikiarmaille seuduille vien.
Siell' loistavi puisto vieno,
Mi untui kuutamaan;
Siell' lootoskukka jo hieno
Se vuottaa siskoaan.
Ja orvokit hymyy ja huiskii
Yön tähdille kujeikseen,
Mut ruusut ne varkain kuiskii
Tarut tuoksuvat toisilleen.
Liki hyppivät kuunnellen silloin
Arat kaurihit, älykkäät,
Mut kaukana humuu illoin
Pyhän Gangeksen kuohupäät.
Ja sinne me laskeudumme
Vain varjohon palmupuun,
Me lempeen tuutiumme
Ja riemujen uinailuun.