»Well! Sepä nähdään.»
Ja nyt lähdimme oikaisemaan poikittain läpi basaarien, kunnes eräällä leveämmällä kadulla tapasimme eurooppalaiset ajoneuvot ja dragomaanin, joka tiesi Donovan Pashan asunnon.
Omaatuntoani painosti raskas möhkäle huonosti harkittuja lupauksia. —
Mitähän tästä tulleekaan?
Turhaan koin lohduttaa itseäni sillä, että mr Donovanin omituisia puolia oli myös hänen tavattoman suuri avuliaisuutensa. Missä itämaisia oloja tuntemattomat henkilöt taitamattomuudessaan olivat joutuneet selkkauksiin alkuasukasten kanssa, siinä mr Donovan aina koetti järjestää juttua. Hiukan satiirisena pikkulasten tuhmuuksista, ironisesti hymyillen hän ryhtyi asiaan ja käänsi vanhan, vakaan taaton tavoin kaikki parhain päin, kuin mikäkin deus ex machina.
* * * * *
Vastaanottomme Donovan Pashan kodissa oli koko joukkoa lievemmin masentava, kuin mitä osasin toivoakaan. Olin sopertaen maininnut tuttavuuteni Egyptin olojen tuntijan, mr Parkerin kanssa ja esittänyt ystäväni.
»Mr Breitmann — tunnen nimeltä. Hyvä ystäväni, mr Kipling, on teistä puhunut. Hän on luotettava, totuutta rakastava mies. — Mr Parkerista en voi niinkään… Merkillistä kyllä, maailma ei ole vielä häntä höyhentänyt.»
Oli ilmeistä, että Donovan Pasha teki meistä pientä pilaa.
Mutta saksalainen ystäväni oli jutussaan tuskin päässyt alkuun, kun mr Donovan jo kääntyi tarkkaavaksi. Hän pyysi meitä kohteliaasti istumaan, istahti itse ja siveli ohimoitaan hienolla, naisekkaalla kädellään.
»Tiedän, että Seid Omar on eilen nähty kaupungissa, vaikka hän pääsi asiamiehiltämme välttymään. Likaisessa syrjähökkelissä siis pitää majaa henkilö, joka on senussilaisten johtomiehiä ja jonka vaikutusvalta ulottuu yli koko Arabian. — Hän tietysti ei istunut siellä yksin?»