Pimeässä, likaisessa perukassa hän vihdoin pysähtyi. Portin ovensäppi avattiin avainreiässä olevan puunappulan avulla, ja Breitmann osoitti minut sisään.
Näin pienen, ahtaan etupihan, jonka toiseen ylänurkkaan oli luotu kasaan kameelinlantaa miehen korkeudelta. Peräpihan portti oli auki, ja siellä makasi kuin makasikin valkoinen kameelimme ynnä lisäksi seitsemän kuormakameelia, joita parhaillaan ruokittiin. Kivipeitteisen pihan perällä, kurjan ja rappeutuneen huoneen edustalla, istui komeiden mattojen ja punaisten patjain päällä vanha harmaapäinen sheikkimme jalat ristissä allaan. Puolipiirissä hänen sivullaan istui neljä muuta arvokkaan näköistä henkilöä vihreissä turbaaneissa tai punaiset fetsit päässä.
Olisin voinut lyödä vaikka vetoa: sheikki itse ja nuo kaksi ovat puhdasverisiä arabialaisia, tuo nuori, kelmeä mies syntyperäinen egyptiläinen ja tuo hienosti puettu pulskanlihava herra, joka istuu sheikin vasemmalla puolella ja pitää rukousnauhaa kädessään, on turkkilainen upseeri.
Älysin olevani ikävällä tavalla näiden arvohenkilöjen huomion esineenä. Kahden ja puolen shillingin bakshiish nuorelle, vetreälle beduinille, ja asiani olikin jo toimitettu.
En kyllä lainkaan pysähtynyt, kulkiessani valkoisen kameelin ohi, mutta sen kuva painui siinä samassa erottumattomasti mieleeni.
Todellakin jalo eläin! Puhdas, läikkyväkarvainen. Kyttyrä tavattoman korkea ja äkkijyrkkä, jäsenet paljaita teräsjäntereitä. Pitkä kaula kohollaan etusojossa ja pieni, ylen hienopiirteinen pää ikäänkuin hiukan takaheitossa. Alentamatta silmiään, leuka ylhäällä ja alahuuli pitkällä lerpallaan se siinä pysyi liikkumattomana, hievahtamattakaan. Elukassa oli ilmeisesti ylimyksellistä verta, ja se tunsi arvonsa. Se tahtoi ylläpitää ikivanhoja itämaisen ylhäisön perintätapoja. Koko ryhdissä ja etenkin alahuulen lerpassa ilmeni halveksimista, sanomatonta ylenkatsetta minua, eurooppalaista kohtaan. Olin täydellisesti pelkkää ilmaa sen silmissä.
Miten turhanpäiväiseltä todella mahdoinkaan siinä näyttää valkoisessa, tiukkaan napitetussa khakipuvussani ja pitkissä, soukissa kotelohousuissani. Ei tyyntä arvokkuutta puvussa eikä eleissä. Uuden maailman hätiköivät plebeijit, mitä te tunkeilette? Pysykää täältä loitolla!
Puolihäpeissäni elukan mykästä ylenkatseesta astuin jälleen kujalle.
»All right?»
»Tallella on kameeli. Mutta alan uskoa, että kameelinkauppa kyllä jää tekemättä. Jos sheikki vielä voinee kauppaan suostua, niin kameeli itse ei suostu. Se välittää viis Donovan Pashasta ja Hagenbeckista ja kaikista länsimaista.»