Soitimme hotellinpalvelijaa. Hän vakuutti, ettei kukaan ihminen koko päivänä ollut liikkunut koko tässä osassa hotellia.
»Mutta vastapäätä meitä asuu joku matkustaja», huomautin.
»Hän lähti pois jo aamupäivällä. Oli saanut muualla asunnon.»
Hotellin isäntä oli onneton. Vieras oli kirjoittanut matkustajakirjaan:
Blumenthal, asioitsija, Smyrna.
Lähdimme huoneeseeni pitämään sotaneuvottelua.
»Ensimmäinen seuraus käynnistäni rabbiinin luona», sanoin. »Luulin jo johtaneeni hänet harhaan, mutta hänellä oli omat laskelmansa.»
»Onko sinulta mitään tärkeitä papereita kadonnut?»
»Enpä luulisi. Kaikki paperinihan ovat sinetöityinä hotellin kassakaapissa. — Mutta annahan olla!»
Kaappasin ikkunalta Bædekerini. Tänne olivat viime matkaltamme vielä jääneet Mooseksen hautaa koskevat salakirjoitukset.
Olipa onni! — Tallella olivat. — Näyttelin Nevankoskelle paperiliuskaleita: »Nämä käännökset tässä eivät ole niinkään vaarallisia. Ehkä joskus vielä julkaisenkin ne. Sen sijaan nämä paperit, joihin olen kirjoittanut kokoonsaamani heprealaiset tekstit ja joissa on osoituksia avoimiin teksteihin, — jos ne olisivat joutuneet rabbiinin käsiin, niin se olisi ollut auttamaton onnettomuus. Mutta Bædeker oli liian avoimesti esillä; mies ei osannut sitä epäilläkään. Jos hän olisi pistänyt sen kauniisti taskuunsa, niin rabbiini olisi saanut avaimen, jota etsii. Nyt hän ei saanut mitään.»