Huomasimme, että meidän tuli viipymättä ilmoittaa asia englantilaisille. Rabbiini tiesi, että kuuluimme samaan retkikuntaan, ja mr Fairholmen tuli saattaa kaivaustöitä koskevat paperit ja asiakirjat turviin.
Mr Fairholme ei ottanut asiaa täysin vakavalta kannalta, mutta lupasi kuitenkin tästedes säilyttää kaikki paperinsa kassakaapissa.
Illaksi englantilaiset olivat kutsutut Jerusalemin kuvernöörin luo vieraisille.
Aikaisin seuraavana aamuna mr Fairholme odotti minua hotellin seurustelusalissa. Englantilaisten luona oli eilen illalla tehty samanlainen asunnontutkimus kuin meilläkin. Herrojen ollessa kotoa poissa olivat palvelijat pistäytyneet kaupunginpuistossa kuulemassa turkkilaista musiikkia — ja nähtävästi myös saamassa englantilaista viskyä. Asunto oli jäänyt kylmille.
»Otettiinko mitään asiakirjoja?»
»Ei mitään otettu. Asiakirjoja eivät saaneet. Olin noudattanut teidän neuvoanne. Ymmärrän, että tämän kaiken takana lienee rabbi Jonathan. Luulen voivani myöntää, että tein virheen pyytäessäni teitä menemään rabbiinia haastattelemaan.»
Käytin tilaisuutta hyväkseni ja sanoin, että minulla on sydämelläni vielä toinen asia. Osoitin, millä perusteella mr Carew, Nevankoski ja minä emme katsoneet hra Nierotia täysin luotettavaksi. Siitäpä syystä en myöskään tahtoisi nyt antaa kirjoitettavaa tiedonantoa ja työsuunnitelmaa hänen käännettäväkseen.
Lausuessani tämän tiesin varsin hyvin puuttuvani asiaan, josta varjo helposti saattoi langeta minuun itseeni. Englantilainen gentlemanni, personoitu suoruus ja rehellisyys, ei voi käsittääkään epärehellisyyttä toisessa. Sellaisesta hän ei siedä puhuttavankaan. Luottamustaan henkilölle, jota joku hyvä ystävä on hänelle suositellut, hän ei lakkaa antamasta ilman täysipätöisiä, vastaansanomattomia väliintulleita syitä.
Kapteeni Nierotin oli työn aikana onnistunut päästä mr Fairholmen erityiseen suosioon. Täytyi myöntää, että hän oli taitava, toimelias ja nerokas mies. Ei koskaan työ sujunut paremmin, kuin milloin Nierot oli tunnelissa. Jos pystysuoraa tunnelia tuli tyhjentää alhaalta ylöspäin, tai puhkeava vesisuoni uhkasi meidät hukuttaa, niin Nierot aina keksi keinoja. Hän oli neuvokas ja nopeapäätöksinen ja osasi panna vauhtia beduineihimme — senkin nahjuksiin! Hän tiesi, mitä he tarvitsivat: tarmokasta, kovakouraista herraa. Hänessä oli lannistumatonta voimaa, joka herätti beduineissa kunnioitusta. Lisäksi hän osasi heidän kieltään. Kapteeni Nierot oli usein ollut meille työpaikalla verrattomaksi avuksi.
Mr Fairholme vastasikin minulle: »Luulen huomanneeni, että teidän ja mr Nierotin välit eivät aina ole olleet kaikkein parhaat. — Mr Carew'n suhde häneen, se on hiukan yksityisluontoinen.» Hän hymyili tarkoittavasti: »Ehkä nimitämme sitä — perhejutuksi.»