Miss Gundy Norman — hän oli kaikkien matkustajain ja koko laivapäällystön ihailun esineenä. Tyytymättömänä päänahkoihin, joita oli koonnut vyöhönsä Bostonissa, New Yorkissa ja Washingtonissa, hän nyt oli lähtenyt eräretkelle vanhaan maailmaan.
Viimemainitun seikan H. N. Norman Esq. kuiski äänekkäällä tavallaan korvaani baaripöydän ääressä, tilatessaan kahta cocktailia.
Päästäkseen Parisiin ja Lontooseen oli miss Gundy uskotellut isälleen, että tätä vaivasi koti-ikävä, halu saada jälleen nähdä viidenkolmatta vuoden perästä vanhaa Norjaa. Norja oli tyttärellä verukkeena. Vain Ranska ja Englanti olivat hänellä mielessä. Ja sen oli isä oitis ymmärtänyt. — Mitäpä miss Gundy välittäisi syrjäisestä Norjasta? Hän oli syntynyt Bostonissa aikoina, jolloin toiminimi Skram & Norman ensin alkoi saada tuulta purjeisiinsa.
»Älykäs tyttö, mutta vietävän kunnianhimoinen! Tuskin tyytynee vähempään kuin duke'iin tai countiin — herttuaan tai kreiviin! — No niin, siihen rahat kyllä riittävät!»
Totta puhuen, heti samalla kuin Norja tuli puheeksi, oli mr Normanissa herännyt vastustamaton halu käväistä entisessä kotimaassaan. — Hänen isänsä oli ollut vanhan, puolilahon parkkilaivan omistaja Bergenissä. Laivan haaksirikon ja heti sen jälkeen tapahtuneen liikkeen vararikon johdosta oli poika lähtenyt Amerikkaan. — Kaikki nuoruudentunnelmat olivat jälleen kohisseet täysi-ikäisen miehen mielessä. Muistiin oli palautunut kaikki tuo vanha, sen sydämellinen yksinkertaisuus, syntymäkoti ja lapsuudenajan uskonnollinen elämä. — Isäukko oli ollut Sanaa rakastava mies, joka kurissa ja Herran nuhteessa oli kasvattanut lapsiaan. Kotona luettiin vain Hans Nielsen Haugen hengellisiä kirjoja. Mr Norman osasi vielä tänä päivänä kannesta kanteen ulkoa »H. N. Hauges testament til sine venner.
Kertoessaan näitä miljoonamies oli alkanut käyttää omaa äidinkieltään.
Hän piteli minua takinnapista kiinni ja lausui ilonsa siitä, että
suomalaisena ymmärsin norjankieltä. Hänellä itsellään oli serkkuja
Suomessa.
»Jobbaavat tukkiasioilla ja kultalöytöjen valtauksilla Suomen Lapissa. — Loistavia prospekteja! — Olisivat tyrkyttäneet osakkeitaan minullekin Amerikkaan, mutta olin liian vanha repo mennäkseni satimeen.»
No niin, kun H. N. Norman Esq. oli suostunut matkustamaan Eurooppaan, oli hän päättänyt, että jos hän kerran riistää itsensä irti kaikista suurista liikeasioistaan Bostonissa ja New Yorkin pörssissä sekä lähtee näyttelemään tytärtään herttuoille ja kreiveille, niin hän samalla matkalla tahtoo nähdä, paitsi Norjaa, myöskin kaikki ne Raamatun pyhät paikat, joista oli lapsena haaveksinut.
Hän oli siis esittänyt perheelleen matkasuunnitelman, mihin ensi aluksi kuului Egypti ja Niilinvirta — jonka Mooses oli muuttanut vereksi —; Jerusalem ja Betlehem ynnä Jordani — jonka rannalla Johannes Kastaja oli saarnannut; Efesos, Tessalonika ja Korintti — joissa apostoli Paavali oli perustanut seurakuntia —, sekä vihdoin Rooma — marttyyrien pyhä Rooma ja paavilaisten turmelema Rooma. Heti hänen puolisonsa olikin innostunut matkaan. Ja kerran ihmeeksi tytär oli antanut vanhempainsa määrätä, vaikka miss Gundyssä kyllä oli temperamenttia — olipa, peijakas vieköön!
Tässä miljoonamiehessä ja nousukkaassa ilmeni omituinen luonteen kahtiajako. Liikemies ja pörssihuijari, joka amerikkalaisilla keinoilla oli hankkinut itselleen suunnattoman omaisuuden, oli toiselta puolen naiivin avomielinen ja herkkätunteinen, lapsellisen yksinkertainen tietämättömässä typeryydessään. Lapseen juurrutettu uskonnollisuus ja entisen satamakeinottelijan kiroilemistavat viihtyivät sulassa sovussa rinnatuksin hänessä. Ristiriitaisuudet yhdisti persoonallinen itseluottamus, tieto, että hän ymmärsi kaikki asiat paremmin kuin muut ja oli täysipätöinen kaikkialla. Rikastuessaan Amerikassa hän oli pysynyt luonteeltaan aito norjalaisena, mahtailevana suupalttina. — Hän oli todellakin merkillinen tuttavuus!