Tällä välin Turkin entinen ministeristö oli kukistunut. On epätietoista, mitä päteviä taivutuskeinoja lienee käytetty uutta ministeristöä kohtaan, mutta varmaa on, että tämä oli ottanut kiertääkseen niitä myönnytyksiä, jotka me jo olimme hallitukselta itseltään saaneet täydellä yksinoikeudella kymmeneksi vuodeksi. Niinpä sattuikin, että jälleen ryhtyessämme kaivaustöihin oli meille likimpään naapuristoon ilmestynyt kilpailija — parooni Emile Rothschild.
Hänen miehensä avasivat kaksi pystysuoraa kaivosta varsin lyhyen matkan päähän meidän kaivauksistamme. Kuten muinoin Ilvolan taustan eläjät, parooni Rothschildin sekä englantilaisten ylimysten retkikunnat keittivät jauhopuuroaan eri padoissa, mutta samalla tulella! —
Tämä työ kuitenkin pian keskeytyi kummaltakin. Balkanin sota tuli väliin, ja vähän myöhemmin sodan ukkonen jyrisi yli Euroopan. Tutkimusten jatkaminen jäi tulevaisuuden varaan.
Viimeksi tavatessani Nevankosken tuli puheeksi parooni Rothschildin pohjattomat pääomat ja ne edut, jotka hänellä näiden johdosta oli meihin nähden. Tulin siinä lausuneeksi: »Voisin vielä sulattaa sen, että nykyiset kaivaustyömme keskeytyisivät vaikkapa miespolvien ajaksi, kunhan tietäisin, että meidän tarkoittamamme vuori kerran on tuleva perinpohjin tutkituksi, ja että tutkimusten kaikki tulokset vastaisuudessa todella joutuvat vapaasti tieteen käytettäviksi.
»Mutta se vaara, jota alusta alkaen olen pelännyt, on nyt edessä. Jos juutalainen retkikunta tekee täällä menestyksellisiä kaivaustöitä, niin heti sen jälkeen koko vuoremme piiri joutuu ainaisiksi ajoiksi kaikilta arkeologeilta eristetyksi alueeksi. Juutalaiset pitäisivät kaivaustöittensä todelliset tulokset länsimaiselta tieteeltä iäti salassa. Seikat, joiden merkitys voisi olla arvaamattoman suuri koko maailmankatsomuksemme muodostumiselle, jäisivät hermeettisesti suljetun vuoren kätköön. — Pahin, mikä olisi voinut tapahtua, on nyt tapahtumaisillaan.»
Nevankoski virkkoi: »Emme hätäile! Parooni Rothschild on kuin muurahainen, joka koettaa pistää tuntosarviaan granaattiomenan kovaan kuoreen, silloin kuin me olemme itse granaattiomenan sisällä. Ja vaikka hän räjähdyttäisi kahtia vuoret ja laaksot Öljyvuoresta hamaan Azaliin, niin että toinen puoli vuorta lähtisi kulkemaan pohjoiseen ja toinen etelään, voimme kuitenkin aina järjestää niin, että olemme kaivaustöissämme hänestä kukonaskelta edellä.»
KARMEL-VUOREN PROFEETTA
Pienehkössä, mutta mukavassa ja siistissä »Bianca» laivassa, joka kulki Levantin satamain välillä Port Saidista pitkin rannikkoa Beirutiin, Smyrnaan ja Konstantinopoliin, olin ateriain ajaksi saanut istuinpaikan, yhdessä englantilaisen lääkärin, mr Brookin kanssa, norjalais-amerikkalaisen monimiljoonikon ja hänen perheensä pöytään.
Laivamatkoilla tuttavuuksien teko käy kuin itsestään, ja H. N. Norman Esq., toiminimeä Skram & Norman, Boston, ei ollut niitä miehiä, jotka panevat kynttilänsä vakan alle. H. N. Norman Esq:llä oli kaksi omaa valtameren laivalinjaa, joissa hänellä oli osakkeiden enemmistö. Hän oli sekä Skram että Norman. Hän oli mies, jonka jokaista liikettä pidettiin silmällä Wall Streetillä. Hän katsoi kunniakseen, että oli a selvmade man, oman tarmonsa tekemä mies.
Hänen puolisonsa, mrs Norman, syntyjään amerikkalainen, oli hiljainen, hyväntahtoinen ihminen, joka näkyi elävän kokonaan tyttärensä hyväksi.