Kysyin miss Gundyltä, mitä hän arveli: »Eivätkö tuollaiset
Schillerin-kiharat ole kurssissa Bostonissa?»
Neidin katseet, jotka olivat olleet profeettaan kiintyneinä, nyt saivat toisen suunnan. — Näinkö oikein? Säpsähtikö miss Gundy? — Huulet avautuivat, ja helakka väri kohosi hänen poskilleen. Hänen silmänsä eivät enää erinneet nuoresta eurooppalaisesta.
Veneeseemme tuli Haifasta eräs herra, joka kohteliaasti pyysi esittää itsensä. Nimikortissa oli tohtori Levi Moritz, Wien. Hän oli juutalainen ja mainitsi olleensa Haifassa järjestämässä sionistien siirtokunnan asioita. Karmel-vuoren profeetan kanssa vilkkaasti keskusteleva eurooppalainen jäi vielä laiturille seisomaan. Nähtävästi hän tahtoi tulla laivaan vasta viime tingassa.
Kysyin tohtori Moritzilta, tiesikö hän, kuka tämä herra oli?
»Berliniläinen tohtori ja ylimääräinen professori, Paul von Felseneck. — Fysiikka ja kokeellinen sielutiede. — Mutta nyt on miehestä tullut narri. Puolen vuotta hän on maannut Haifassa ja juossut erään hurmahengen perässä. Aikoo kirjoittaa muka filosofista teosta.» Hra Moritz äyhkäsi ylenkatseellisesti.
»Hän on siis Karmel-vuoren profeetan oppilas?» tiedusti miss Norman heräten ajatuksistaan.
»Mokomakin profeetta — mutta se sikseen! — Luulen, neiti, että teidän kielellänne voisimme sanoa: 'opetuslapsi'!» Hra Moritzin lauseessa piili kaksinkertaista ironiaa. Juutalaisena hän vihasi uskontofilosofia, joka esiintyi heidän oman siirtokuntansa alueella.
»von Felseneck? Vanhaa aatelia — vai?» tokaisi miljoonamies väliin. »Mahdollisesti count?»
»Kreivi ei kylläkään. — Parooni kuitenkin. Vanhaa soturisukua. Hänen isänsä on aatelislinnan omistaja ja kamariherra.»
»Ah, Berlinin hovipiireihin kuuluva! Keisarin tuttu!» — H. N. Norman
Esq. loi tarkoittavan katseen tyttäreensä.