»Muistelkaamme, mitä vanhastaan tiedämme eetteristä! Eetteri täyttää kaikki avaruudet; se sulkee itseensä jokaisen atomin, on yhtenäinen ja kemiaton. Vetovoiman kaukovaikutus on eetterin välityksestä riippuva. Eetteri siis esiintyy maailmankaikkeuden rakenteen ylläpitäjänä. — Valon ja lämmön säteily tapahtuu eetterin värähtelyinä. Eetteri siis tekee elämän mahdolliseksi maailmankaikkeudessa. — Sähköilmiöt ja yleensä kaiken fyysillisen tarmon aiheuttamat liikkeet esiintyvät eetterin värähtelyinä.
»Voimme mennä pitemmälle! Jaollisen, kemiallisen materian molekyylit ja atomit purkautuvat jakaumattomiksi, kemiattomiksi elektroneiksi. Toistaiseksi olen Lodgen kanssa sitä mieltä, että elektronit ovat eetterin staattisia muodostumia — tai puhuakseni Kauffmannin sanoin — voimakeskustoja eetterissä. Jos niin on asianlaita, silloinhan eetteri lienee katsottava koko näkyvän maailman rakentajaksi, itse kaikkeuden substanssiksi.
»Mutta jos myöskin sielulliset ilmiöt ovat saman eetterin aikaansaamat, niin on selvää, että tässä substanssissa ei ole ainoastaan extensio — ulottuvaisuus —, vaan myöskin cogitatio — tajunta —.»
Professori oli puhuessaan kääntynyt yksinomaan mr Brookin puoleen, mutta me muutkin olimme tarkkaavasti seuranneet hänen esitystään.
Tohtori Moritz nyt iski puheeseen kiinni: »Huomaan, että te tahdotte tulla Spinozan panteismiin. Mooseksen lain tunnustajain jyrkkä yksijumalaisuus ei voi tyytyä persoonattomaan jumalakäsitteeseen. — Sanotaan, että suku on pahin! No niin, Spinoza muinoin erotettiinkin meidän yhteydestämme. — Jo Schopenhauer huomauttaa, että panteismin lause: 'Jumala ja maailma ovat yhtä', on vain kohtelias sanontatapa, jolla Herra Jumala pannaan viralta.»
»Spinoza on kaikkien aikain valtavimpia ajattelijoita», lausui hra Felseneck. »Mutta häneltä puuttui nykyajan luonnontieteen saavutukset ja kokeellisen tutkimuksen apuneuvot. Spinoza pysähtyi abstraktiseen ylimalkaisuuteen; hänellä ei ollut tilaisuutta sovelluttaa ajatuksiaan konkreettisiin todellisuusilmiöihin.
»Näyttää todella siltä, kuin eetteri — josta jo Lorentz sanoo, että se on ominaisuuksiensa puolesta luonnontieteen suurimpia arvoituksia, — olisi itsessään kaikki kaikessa, ja kuin sen olemuksen ilmenemismuodot olisivat yht'aikaa sekä aineellisia että sielullisia. Kun pidetään kiinni tästä ajatuskannasta, sivuutetaan Spinoza.
»Jos jakaumattomat elektronit ovat voimakeskustoja, joissa on aineellista tarmoa ynnä häipyvän vähäisen psyykillistä tarmoa, voimme sanoa jo edeltäkäsin tuntevamme toisia voimakeskustoja, joissa on psyykillistä tarmoa ynnä häipyvän vähän aineellista tarmoa. Näkyy voitavan olettaa, että kummatkin muodot ilmenevät eetterissä. Edellisistä rakentuvat aineelliset atomit ja koko mekaaninen maailma; jälkimmäiset olisivat — joko uinuvassa tai toimivassa tilassa olevain — jakaumattomain itselöllisten olioiden keskiöitä. Leibnizin monadit saisivat uuden kantavuuden. Sielullinen yksilöllisyys saisi selityksensä, ja edessämme olisi — ei abstraktinen, vaan konkreettinen — tahtova, ajatteleva, tunteva, persoonallinen Jumala.»
»Jos ymmärrän oikein», lausuin, puuttuen keskusteluun, »olette tässä itse asiassa esittänyt Karmel-vuoren profeetan jumalakäsitteen?»
»Tämä on hänen uskontofilosofiansa perusta. Hänestä Jumala on maailmankaikkeuden täyttävä, persoonallinen olio, jonka ulottuville positiivinen tiede voi päästä, jonka voimme tuntea, joka on meissä ja jossa elämme.»