»Ei, minä aion heti kohta palata takaisin. Menen sanomaan kapteenille, että hän oitis kääntää laivan.»
Hän lähti nopeasti astumaan komentosillalle johtavia portaita kohti.
»No mutta, miss Norman!» lausuin, kokien häntä pidättää.
Hän pysähtyi ja polki jalkaansa: »Luuletteko, ettei kapteeni tottele? —
Minä ostan laivan. Maksan kaksinkertaisen, nelinkertaisen hinnan!»
»Pelkään, ettei laiva ole kapteenin myytävissä. Laivayhtiö —»
»Oh, minä tiedän paremman keinon», lausui miss Norman. »Minä lahjon koneenkäyttäjän ja kaikki lämmittäjät siellä alhaalla.»
»Mutta, my dear miss, ajatelkaa matkustajia, jotka ovat laivassa. Heillä ehkä on kiireisiä asioita. Kaikki tahtovat päästä määräpaikkaansa ajoissa.»
Miss Norman nykäytti niskaansa: »Koneessa männän varsi on vääntynyt — propellinsiipi on katkennut. — Mistä minä tiedän? — Ei auta! Laivan täytyy palata satamaan. — Minä en voi sille mitään.» Hän levitti viattomasti käsiään ja aikoi jo lähteä laivankannen alle.
»Odottakaahan hetkinen vielä, miss Norman! — Minulla olisi kenties vieläkin parempi ehdotus. — Olkaa hyvä ja istukaa tähän, niin neuvottelemme!»
Koetin selittää, että miss Normanilta voi Haifassa kulua viikkokausia, ennenkuin hän saa yleiskatsauksen Karmel-vuoren profeetan opista. Laivassamme on professori Felseneck. Minä voisin esittää professorin neidille. Muutamassa tunnissa hän voi antaa miss Normanille ensimmäisen yleiskatsauksen, josta hänellä sitten on suurta hyötyä saapuessaan Haifaan. Jos neiti nyt matkustaa yhtä perää Beirutiin asti, niin hänelle on siitä selvää ajanvoittoa.