Rouva Åhlman:
Kihloissa! Sinä minut vallan hämmästytät. Olinhan huomaavinani jotain, mutta en osannut arvellakaan, että olisit jo niin pitkällä. Mutta olen hirveän utelias. Sano nyt pian hänen nimensä.
Elma:
Sitä en aivan vielä voi sanoa sinulle. Katsohan, se on meidän nuorten välinen asia eikä kukaan muukaan siitä vielä tiedä. Kohta saat rakas täti nähdä hänet, huomenna, ehkä jo tänä iltana. Ja varmasti rakastut sinäkin häneen.
Rouva Åhlman:
Siitä saat olla huoleti, kultaseni. — Täytyy kait sitten antaa uteliaisuudelleen perää, kun jo niin pian saan nähdä hänet. Lapseni, aina olen koettanut sinun parastasi huolehtia. Niin, ymmärräthän. —
Elma:
Ymmärrän sinua, täti. Rakastan sinua. — Kun vaan oikein tulisit viihtymään meidän luonamme uudessa kodissa.
Rouva Åhlman:
Aina viihdyn luonasi, kultaseni. — Mutta sinulla oli soittohajotuksesi tänä iltana. Mitä pidät opettajasi herra Herveniuksen nuoresta ystävästä herra Taposesta? Hän laulaa minusta niin hyvin. Eikö hän ole kunnon mies?