Elma:
Mitä tarkoitat, täti?
Rouva Åhlman:
Niin — ajattelin vaan, että —. Mutta sanoppas nyt tädillesi suoraan.
Ethän sinä kultaseni vaan ole rakastunut?
Elma:
Rakastunut! Kehenkä minä — —?
Rouva Åhlman:
Oh, täällä meidän pääkaupungissamme vilisee nuoria, rikkaita herroja, joilta ei puutu mitään muuta kuin elämän sulostuttaja. — Olethan sinäkin tullut tuntemaan heitä. — He voittavat sydämiä kauniilla ulkonäöllään. Eikä olisi mikään ihme, jos he sinutkin pikkuhupakon pauloihinsa saisivat.
Elma:
(Itsekseen). Tunnustan hänelle, mutta en kaikkea. Tahdon yllättää. (Kovaa). Täti hyvä, en salaa sinulta enään. Olen rakastunut — niinkuin sanoit ja vielä enemmän — olen kihloissa.