Raponen:
Nyt ei olisi enään ihme, vaikka Nannyseni lentäisi ovesta sisään.
(Samassa on Nanny Kurtén sisällä).
Nanny:
Oi, sinut vihdoinkin löydän, armaani. Miltei toisen puolen kaupunkia olen hakenut sinua. Mutta, vaikka minun olisi pitänyt koko Helsinki nurin kääntää, olisin sittenkin sinut etsinyt. Ja nyt valmista itsesi kuulemaan suurta uutista ja ilosanomaa.
Raponen:
Mitä loruatkaan, satakieli!
Nanny:
Ei se ole lorua! Ei sinne päinkään! Nyt alkaa meidänkin Onnen aika.
(Vetää esiin selkänsä takaa sähkösanoman). Lue, lue kaikkien kuullen.
Ei se mitään tee, sillä koko maailman pitää sen kuulla.
Raponen:
(Lukee). Täten ilmoitamme, että neiti Nanny Kurtén on perinyt Amerikassa kuolleen sukulaisensa M—— H——n omaisuuden, joka nousee 100.000 à 200.000 Smk. (Keskustelevat keskenään).