Rouva Åhlman:
Elma, Elma selitä sinä. En jaksa käsittää tätä onnea. Herra Raponenko oli jo kih — — —
Elma:
(Keskeyttää). Nyt on täti yksin Sokko. (Kietasee liinan hänen silmilleen). No sokko, sokko. Etsippäs sulhaseni.
Toivo:
No elä nyt — kihlajaiskahvien takiahan tätisi vielä sokko on.
Elma:
Ei auta, haeppas tyttösi sulhanen! (Pyörittää häntä ympäri).
Rouva Åhlman:
Aivanhan pyörryn. Kuinka voin minä näin paljojen vieraiden joukosta
— — (Hapuilee, saa Toivon kädestä kiinni).