Terhola:
On kyllä, hyvä rouva. Minun mielipiteeni on aina ollut, jotta omilla vesillä kalat kutevat.
Raponen:
Ja tässä on minun lemmikkini, josta puhuimme. (Tarkoittaa Nannya).
Rouva Åhlman:
Täytyy minun tunnustaa, sittenkin tunnustaa, että tänä-iltana en ole oikein ymmärtänyt nuorten mieliä. Mistä johtunee kaikki tämä?
Elma:
Rakas täti, mehän olemme leikkineet vaan sokkosilla.
Hervenius:
Minä olen kulkenut silmät ummessa tähän saakka. Mutta nyt näen päivän valon edessäni. (Katsoo Maijua silmiin).