Rajusti Krankka torjui
Nuo iskut päältähän,
Ja Nuijajoukko horjui,
Kun jälleen iski hän.
Ei iskut häntä yllä,
Ja miehet huutamaan;
"Hän Krankka on, hän kyllä
Kädestä tunnetaan."
Ja melske huima herkes,
Ja kukin ä'issään,
Niin nopeaan kuin kerkes,
Taas voudin etsintään.
Mut hänt' ei löytynynnä,
On turhaa kaikki työ:
On vouti lymynnynnä,
Ja suojanans on yö.
Ja Krankka hymyhuulin
Näin lausui huo'aten:
"Mä neuvon viisaan kuulin
Mut ymmärtänyt en.
"Jos muistanut mä oisin
Tuon neuvon mielevän,
Niin nähnyt oisin toisin
Tään leikin päättyvän.
"Ei voitto loistossansa
Niin uljas, verinen,
Ois ollut lopussansa
Niin hullunkurinen.
"Siis sanaa taidokasta
Kaikk' urhot muistakoot:
Sä karhu nylje vasta,
Kun tappanut sen oot."
Kaarlo Kramsu.
Jaakkima Verends.