"Jo kirkonkellot ne yhteen soi.
Oi, lapsi raukka, mik' on sun, oi?"
Hän kättä sen koskevi kalpeaa,
Mut vastaukseks likistyst' ei saa.
Hän suutelon painavi huulillen,
Ei tunnu henkeys lämpöinen.
Hän posken poskelle lähentää,
Mut kylmä ja valju se on kuni jää.
Ja hetken viipyvi, katsoo vait
"Oi, tuoni, nyt morsion kauniin sait."
P. Cajander.
Vaivais-Aapo.
Petäjistössä kankahalla
Vaivainen on hökkeli vain,
Ja vieläkin vaivaisempi
Sen hökkelin on asujain.
Kyll' on rikas ollut hänkin,
Nuor' ollut on aikoinaan,
Rujo nyt on, pettua syöpi,
Tytär ainoa riemunaan.
Syys-ilt' oli myöhä kerran,
Pesävalkea leimuaa.
"Mikä liike ulkona tuolla?
Ken yöksi nyt tänne saa?"