Matalast' ovest' astuu mökkiin
Mies röyhkeä liikkeiltään.
Pukimestaan hohtavi kulta
Ja irstaus silmistään.
"Hyv' ilta!" — "Herran rauha!
Mikä mökkihin kreivin toi?" —
"Olet köyhä, ma tuon avun sulle,
Joka puuttehes poistaa voi."
Ja kultia hän pivon täyden
Nyt pöydälle levittää,
Ja ne valkean hohtehessa
Niin ihmeesti välähtää.
"Ja sun tyttäres kaunokaisen
Komeaan minä vien hovihin,
Puetan hänet kultiin, silkkiin
Ja kalleihin kivihin."
Näin lausuvi, kullat hohtaa,
Ja immyt tuo punattaa,
Ja hän rientävi luo, kädellänsä
Sen poskea koskettaa.
Mut polttava liekki lensi
Ukon silmähän raukeesen,
Ja hän nousi ja leimuvan katseen
Hän viskasi vieraasen.
"Pois, röyhkeä!" niin hän huusi
Tuen ottaen sauvastaan,
"Pois, röyhkeä! pois kätes riettaat!
Impi olkohon rauhassaan!
"Veren kansastas olet juonut,
Hien, työn olet ryöstänyt,
Ja tahdotko kunnian vielä
Vaivaiselta riistää nyt!
"Se kallis on kullall' ostaa.
Pois, pois tuo lahjas vie!
Häpiäll' en liikkunut vielä,
Ei tarpehen nytkään lie.
"Jos niin sen tahtovi Luoja,
Voin kuolla ma näljissäin,
Mut lapseni kunnia myydä,
Ei, herra, se ei käy päin."